Koboltti Kongosta: kaivostoiminta ja vastuullinen hankinta

Paljonko maailman koboltista tulee Kongosta?

Kongosta tulee noin kolme neljäsosaa maailman louhitusta koboltista. USGS:n Mineral Commodity Summaries -katsauksen tuoreimman painoksen mukaan Kongo tuotti arviolta 230 000 tonnia kobolttia maailman noin 310 000 tonnin tuotannosta. Euroopan komission vuoden 2023 kriittisten raaka-aineiden selvityksessä, joka käyttää vanhempaa jaksoa, Kongon osuus oli 63 prosenttia. Luvut eroavat lähteen ja vertailuvuoden mukaan, mutta suunta on sama: Kongo on suurin.

Jalostus on toinen keskittymä, ja Kiina lisäsi USGS:n mukaan koboltin metallijalostuskapasiteettiaan koko vuoden 2024 ajan. Kiina on maailman suurin puhdistetun koboltin tuottaja, ja suurin osa sen jalostuksesta perustuu Kongosta ja Indonesiasta tuotuun osittain jalostettuun kobolttiin. Kiina on myös suurin koboltin kuluttaja, ja kulutus menee pääosin litiumioniakkuihin. Keskittymisen laajempi kuva on sivulla Kiinan rooli metallien jalostuksessa.

Mitä on pienimuotoinen kobolttikaivostoiminta?

Pienimuotoinen kaivostoiminta tarkoittaa käsin tai yksinkertaisilla työkaluilla tehtävää louhintaa, ja se on Kongon kobolttiketjun herkin kohta. Yle Uutisten mukaan pienimuotoiset louhijat tuottavat enintään 30 prosenttia Kongon koboltista, kun IEA:n arvion mukaan osuus on 10–20 prosenttia. Vaihteluväli kertoo, ettei osuutta tunneta tarkasti. Lisäksi teollisissa kaivoksissa työskentelee noin viisi kertaa vähemmän ihmisiä kuin pienimuotoisessa louhinnassa.

Työ on raskasta ja vaarallista. Louhijat ansaitsevat tyypillisesti yhdestä kahteen dollaria päivässä. Satoja lapsia ja nuoria työskentelee kaivosalueilla, usein laittomasti teollisten kaivosten reunoilla, ja kymmeniä louhijoita on kuollut tunnelien romahduksissa. Suurin osa tällaisista kuolemista jää kirjaamatta.

Kiistanalaista on, päätyykö käsin louhittu koboltti osaksi virallisia toimitusketjuja. Tutkija on esittänyt, että käsin louhittua kobolttia kulkeutuisi myös teollisten kaivosten jalostukseen ja edelleen Suomen Kokkolan jalostamolle, mutta nimetyt yhtiöt kiistävät väitteet ja sanovat, etteivät osta pienimuotoisesti louhittua kobolttia. Ne vetoavat kemiallisiin testeihin, sinetteihin, painotarkastuksiin, lähetysasiakirjoihin ja kenttätarkastuksiin. Suomi on Ylen mukaan maailman toiseksi suurin koboltin jalostaja Kiinan jälkeen: vuonna 2018 Suomen osuus maailman kobolttikemikaaleista oli 15 prosenttia.

Ketju kaivokselta akkuun

Kobolttiketju on viisiportainen, ja jokaisessa vaiheessa vastuullisuus on eri toimijan käsissä. Jos haluat tietää, missä kohdassa riski on suurin, katso vaihetta 2, jossa jäljitettävyys on heikoin:

1. Teolliset kaivokset: Suuret kaivosyhtiöt louhivat kobolttia Kongon kuparimalmeista.
2. Pienimuotoinen louhinta: Käsin louhijat myyvät malmia välittäjille tai valtion ostajalle. Kongon valtion pienimuotoisen kobolttiketjun ostaja on EGC.
3. Osittainen jalostus: Kongossa tehdään koboltin välituotteita, esimerkiksi kobolttihydroksidia, jota viedään edelleen.
4. Puhdistus: Kiinassa ja muissa jalostamoissa, kuten Suomessa Kokkolassa, välituotteesta tehdään akkukäyttöön kelpaavia kemikaaleja.
5. Akkuvalmistaja: Kobolttikemikaali päätyy katodimateriaaliin ja sitä kautta kennoon. Akun materiaaleista kerrotaan sivulla akut.

Jos ketjussa on välittäjä, jonka jäljitettävyys katkeaa, kaikki alavirran vastuullisuuslupaukset nojaavat arvaukseen. Siksi valvonta kohdistuu ketjun kapeimpiin kohtiin, jalostamoihin ja akkuvalmistajiin.

Miten vastuullisuutta valvotaan?

Vastuullisuutta valvotaan kolmella tasolla: yritysten omilla tarkastuksilla, EU:n lainsäädännöllä ja Kongon omilla vientisäännöillä. Yritykset käyttävät testejä ja tarkastuksia, mutta Maailman talousfoorumi ja OECD katsovat, että pienimuotoinen kaivostoiminta pitäisi muodollistaa: rajatut alueet, kiinteät hinnat ja suojavarusteet. Ne korostavat, että lapsityö vähenee vain, jos aikuiset ansaitsevat elämiseen riittävän palkan. Menetelmää on kokeiltu vain muutamilla pilottialueilla.

EU:n akkuasetus vaatii yrityksiltä huolellisuusvelvoitetta koboltin, litiumin, nikkelin ja luonnongrafiitin toimitusketjuissa. Velvoitteen soveltaminen siirrettiin alun perin suunnitellusta ajankohdasta kahdella vuodella myöhemmäksi, mutta sisältö säilyi ennallaan. Sama asetus asettaa kierrätystavoitteet, jotka tukevat kierrätyskobolttia, kuten sivulla akkujen kierrätys kuvataan.

Kongo on ottanut itse käyttöön vientirajoituksia. Se keskeytti kobolttiviennin aiemmin ja siirtyi sen jälkeen kiintiöjärjestelmään, jossa nykyiselle vuodelle on varattu 96 600 tonnia, josta 9 600 tonnia on valtion strategista varantoa. Kiintiöt jaettiin vuosien 2022–2024 vientimäärien perusteella, ja valtion omistamat toimijat on vapautettu. Tarjonnan sääntely vaikuttaa myös hintoihin, joita käsitellään sivulla koboltin hinta.