Kobolttia Kongosta käsin – Kriittisetmateriaalit.fi

YLE kertoo laajassa Pimeä akku –jutussaan Kongon kobolttikaivoksilla työskentelevistä lapsista. Ilman kobolttia eivät kännykät tai läppärit toimisi eivätkä sähköautot kulkisi, muistutetaan YLE:n artikkelissa. Koboltin kysynnän ennustetaan kasvavan voimakkaasti, mutta työolot Kongon koboltti kaivoksilla eivät ole parantuneet samassa tahdissa. Euroopan komission joulukuussa esittelemässä akkuasetusehdotuksessakin isossa roolissa oleva akkujen raaka-aineiden ja materiaalien jäljitettävyys näyttää olevan edelleen suuri haaste.

Kongon demokraattinen tasavalta on erikoinen maa. Sieltä löytyy noin 70 prosenttia maailman koboltista, mutta myös kultaa, timantteja, uraania ja kuparia, listaa YLE artikkelissaan.

“Harvinaisen hämärää bisnestä”

Kongo on myös maailman neljänneksi köyhin maa eli joku vetää nyt pahasti välistä. YLE:n artikkelin mukaan ”Kongon luonnonrikkauksia ovat ryövänneet sen historian aikana sekä belgialaiset siirtomaaisännät että itsevaltiaa hallitsijat – ja nyttemmin kansainväliset yritykset”. YLE:n mukaan kobolttikauppa on ”harvinaisen hämärää bisnestä”.

YLE:n toimittajat ovat paneutuneet asiaan huolella ja käyneet tutustumassa tilanteeseen paikan päällä Kolwezissa, joka on Kongon kobolttipääkaupunki. Sieltä tulee kobolttia jalostettavaksi myös Suomeen.

Suomi on koboltin toiseksi suurin jalostaja Kiinan jälkeen, muistutetaan artikkelissa. Kokkolassa sijaitseva kobolttijalostamo on yksi maailman suurimmista. Siellä tehdään kobolttikemikaaleja sähköautojen ja puhelimien akkuihin. YLE:n tietojen mukaan Suomen kautta kulkee lähes pelkästään kongolaista kobolttia.

Umicore jalostaa kobolttia Kokkolassa

Kokkolassa sijaitseva jalostamo jakautui vuonna 2019 kahtia, kun Freeport Cobalt myi puolet tehtaasta belgialaiselle Umicorelle.

YLE muistuttaa, että Suomi on ollut jo vuosia tärkeä osa koboltin toimitusketjua Kongosta maailmalle.

Kokkolassa toimivat Freeport Cobalt ja Umicore Finland eivät kertoneet toimittajille, mistä niiden kongolainen koboltti täsmälleen tulee. Yritykset kuitenkin vakuuttivat, että ne eivät osta käsin kaivettua kobolttia, vaan teollisista suurkaivoksista louhittua raaka-ainetta, kertoo YLE artikkelissaan.

Koboltin alkulähteillä

YLE:n toimittajat selvittivät eri lähteistä, että Freeport Cobaltille kobolttia tulee Tenke Fungurumen kaivokselta, jonka kiinalaiset omistavat nykyään.

Umicore ostaa kobolttia kiinalaisilta Tenkestä, Trafiguralta ja isommat määrät Glencorelta, joka on maailman suurin kobolttifirma. YLE:n mukaan Glencore on eniten liitetty epäilyihin lapsityövoimasta ja korruptiosta.

Muut suomalaisyritysten mahdolliset koboltin lähteet ovat YLE:n mukaan ”hämärän peitossa”.

Kuva 1. Pikkupojat keräävät käsin kobolttia ja pesevät kivet käsin. (Kuva: YLE)

Käsinkaivajien surkea kohtalo

YLE haastatteli juttuaan varten Kongon kobolttikaivosten reunoilla työskenteleviä lapsia, jotka keräävät kobolttia käsin. Nämä ihmiset eivät ole virallisesti töissä kaivoksilla. YLE:n mukaan jopa 30 prosenttia Kongon kobolttituotannosta tulee niin sanotusta artesaanituotannosta.

Vertailun vuoksi, World Economic Forumin mukaan 15 – 30 % Kongon koboltista tulee tällaisilta artesaani- ja muilta pienkaivoksilta.

Käsinkaivetun koboltin määrä on merkittävä. Tuo edellä mainittu 30 prosentin osuus on enemmän kuin Venäjän, Australian, Filippiinien ja Kuuban kaivosten yhteenlaskettu vuosittainen kobolttituotanto, muistuttaa YLE artikkelissaan.

Kuva 2. Kongon demokraattinen tasavalta tuottaa valtaosa maailman koboltista. (Lähde: USGS, Statista 2019)

Haasteena jäljitettävyys

Jäljitettävyys nousee YLE:n artikkelissa vahvasti esille. Toimittajat ovat saaneet Freeport Cobaltilta ja Umicorelta listan toimenpiteistä, joiden avulla pyritään varmistamaan, että koboltin sekaan ei joudu käsin kaivettua kobolttia. Tällaisia toimenpiteitä ovat kemialliset testit, sinetit, säkkien painotarkistukset, kuljetusten dokumentoinnit ja kenttätarkastukset, listaa YLE artikkelissaan.

Yritykset ovat vakuuttaneet, että koboltin alkuperä pystytään testeillä jäljittämään. Testit perustuvat erilaiseen hiukkaskokoon ja hivenainepitoisuuteen käsin kaivetusssa ja koneella kaivatussa koboltissa.

YLE:n haastatteleman asiantuntijan mukaan tänä päivänä ei ole mahdollista vedota puhtaaseen tuotantoketjuun Kongosta. Toisen asiantuntijan mukaan dokumentteja myös väärennetään.

Käsinkaivajat osaksi virallista toimitusketjua

Ratkaisuksi artesaanituotannolle Maailman talousfoorumi (WEF) ja OECD esittävät, että epäviralliset kaivajat pitäisi tunnustaa osaksi toimitusketjua, uutisoi YLE.

Tärkein toimenpide olisi saada käsinkaivajille kunnollinen palkka työstä, painottavat YLE:n haastattelemat asiantuntijat. Jos vanhemmat saavat tarpeeksi palkkaa, ei lasten tarvitse käydä töissä, vaan he voivat käydä koulua.

Kaivosyrityksillä kehitysprojekteja Kongossa

Umicore ja Glencore ovat käynnistäneet joitakin kehitysprojekteja, kuten rakentaneet kouluja ja järjestäneet kesäleirejä. Muutamilla pilottialueilla on myös kokeiltu virallista käsin kaivuuta, kertoo YLE uutisessaan.

Aiemmin olemme tällä sivustolla kertoneet hankkeesta, jossa Genevessä toimiva raaka-aineiden välittäjä Trafigura aikoo rahoittaa enimmillään kuuden valvotun alueen perustamista. Näillä alueilla koboltin artesaanituottajat pääsevät Trafiguran ja EGC:n sopimuksen mukaisesti kaivamaan kuparia ja kobolttia turvallisemmissa olosuhteissa kuin muualla Kongossa, kertoo Financial Times uutisessaan.

Financial Timesin haastatteleman Trafiguran vastuullisuusjohtajan mukaan auto- ja akkuvalmistajien suhtautuminen Kongon kobolttituotantoon on muuttunut. Useat teollisuusryhmittymät ovat Trafiguran mukaan valmiita hankkimaan kobolttia Kongosta, jos työolosuhteisiin liittyvät ongelmat ratkaistaan. Toisaalta esimerkiksi Volkswagen ilmoitti marraskuussa 2020, että yhtiö ei hyväksy artesaanityövoimalla tuotetun koboltin käyttöä.

Toim.huom. YLE:n laaja artikkeli Kongon koboltin tuotannosta ja Suomen roolista globaalissa toimitusketjussa on ansiokkaasti tehty. Artikkeli nostaa esille useita tärkeitä teemoja, kuten lapsityövoiman käytön, käsinkaivajien työolot ja palkkaus sekä erityisesti kriittisten materiaalien jäljitettävyys, joka on isossa roolissa EU:n tulevassa akkusääntelyssä. Paljon työtä on edelleen tehtävä, jotta akkuteollisuuden käyttämien materiaalien jäljitettävyys saadaan sille tasolle, mitä akkuasetuksen luonnoksessa edellytetään. Jostain syystä YLE:n artikkeli keskittyy vahvasti kännykkäteollisuuden koboltin käyttöön, vaikka sähköautojen akut ovat jatkossa huomattavasti suurempi käyttökohde Kongon koboltille. Useat autonvalmistajat ovat vakuutelleet joko luopuvansa Kongon koboltin käytöstä tai ainakin varmistavansa, että koboltti tuotetaan vastuullisesti eikä lapsityövoimaa käytetä. YLE:n artikkeli herättää varmasti kysymyksen, pitävätkö autonvalmistajien lupauksia kutinsa. YLE:n jutussa jäi aika vähälle huomiolle Kongon valtion viime aikaiset hankkeet, joilla pyritään saamaan artesaanituotanto paremman valvonnan piiriin. Suomen kansallisessa akkustrategiassa nostettiin vastuullisuus ja jäljitettävyys keskeiseen rooliin. Toivottavasti esimerkiksi Suomessa käynnissä oleva BATTrace-hanke pystyy kehittämään edistykselliset ja vastuulliset työkalut akkuteollisuuden käyttöön. Helppoa tämä ei ole, kuten Keskipohjanmaa-lehti asioita kaunistelematta toteaa pääkirjoituksessaan.

(Julkaistu 15.3.2021, päivitetty 17.3.2021)

Lähteet:

Keskipohjanmaan pääkirjoitus: Kuluttaja ei ole kuningas kobolttibisneksessä. Keskipohjanmaa 16.3.2021.
Pimeä akku. YLE 14.3.2021.
Making Mining Safe and Fair: Artisanal Cobalt Extrantion in the Democratic Republic of the Congo. World Economic Forum, September 2020.
Trafigura rahoittaa koboltin artesaanituotannon hanketta Kongossa. Kriittisetmateriaalit.fi 30.11.2020.
Cobalt: Trafigura to finance DRC artisanal project with EGC. Roskill, 27 Nov 2020.
Trafigura signs cobalt trading agreement with DRC. Mining Technology, 24 Nov 2020.