Yleistä koboltista

Koboltti on kova ferromagneettinen hopeanvalkoinen metalli. Se esiintyy usein nikkelin ja kuparin yhteydessä, ja molempia esiintyy meteoriittiraudassa. Hienojakoinen kobolttimetalli muodostaa tulipalovaara. Kobolttiyhdisteitä tulisi käsitellä varoen, koska koboltti on lievästi myrkyllistä.

EU:n kemikaalivirasto (ECHA) määrittelee, paljonko metalliseoksissa saa olla kobolttia. Viime aikaisten uutisten (TEM, 29.11.2018) mukaan ECHA on aikeissa esittää Euroopan komissiolle, että metalliseoksissa saisi olla jatkossa korkeintaan 0,01% kobottia. TEM:n mukaan rautamalmissa esiintyy keskimäärin noin 0,4% kobolttia. Mahdollisen uuden rajan käyttöönoton seurauksena koboltti pitäisi poistaa rautamalmista, jotta siitä voitaisiin valmistaa esimerkiksi kuluttajatuotteita.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän mukaan taloudelliset edelletykset koboltin jalostamiselle EU-maissa ovat vaakalaudalla, jos ECHA:n esittämä pitoisuusraja toteutuu. Tärkeän akkumetallin jalostus olisi silloin vaarassa siirtyä EU:n ulkopuolisiin maihin.

– Jos koboltin CLP-luokituksen tiukennus johtaa koboltin käytön rajoituksiin, niin EU:n kiertotalousstrategian toteuttaminen ja eurooppalaisen akkuteollisuuden kehittyminen ovat vaarassa pysähtyä, varoittaa ministeri Lintilä.

Eurooppa tarvitsee akkuja kamppailussa ilmanmuutosta vastaan esimerkiksi autoteollisuuden sähköistyessä ja kehitettäessä uusiutuvan energian varastointia, muistuttaa elinkeinoministeri Mika Lintilä (TEM, 29.11.2018).

ECHA:n määräyksissä määritellään vaarallisiksi luokiteltujen aineiden maksimipitoisuudet metalliseoksissa. Kemikaaliviraston ja teollisuuden välillä on usein eri näkemyksiä siitä, pitäisikö pitoisuuksien sijaan puhua siitä, liukeneeko esimerkiksi esimerkiksi ruokailuvälineistä kobolttia, kun niitä käytetään normaalisti.

Mielenkiintoinen kysymys on myös koboltin käyttäytyminen esimerkiksi litiumakkujen kierrätyksessä. Eurooppalaisen Cobalt Institutin edustaja kertoi syksyllä 2018, että he eivät ole tutkimuksissaan perehtyneet koboltin riskeihin kierrätyksessä. Instituutin edustajan mukaan on suuri riski, että kobolttia päätyy ilmaan, kun akkuja puretaan ja murskataan kierrätyksen yhteydessä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten ECHA, jolle jo pelkkä kobolttipitoisuus on punainen vaate, suhtautuu kobolttia sisältävien akkujen ja muiden sähkö- ja elektroniikkatuotteiden kierrätyksen riskeihin.

Aiheesta lisää: Sähköautojen akuissa käytettävä koboltti on saamassas syöpäluokituksen – Kemikaalivirasto ei usko akkuteollisuuden karkaavan EuroopastaHämeen Sanomat, 16.12.2018.

Käyttökohteet

Ladattavat akut ja paristot ovat suurin ja nopeimmin kasvava markkina koboltille. Kysyntä tällä sektorilla kasvoi vuonna 2015 lähes 12 prosenttia nostaen koboltin kulutuksen akku- ja paristosektorilla 45.000 tonniin (Darton Commodoties, 2016). Vaikka kobolttia käytetään edelleen nikkeli-kadmium (NiCD) ja nikkeli-metallihydridi (NiMH) akuissa, yli 90 prosenttia nykyisestä kulutuksesta menee litiumioni-akkujen (Li-Ion)  valmistukseen. Vuonna 2015 ladattavat akut ja paristot vastasivat 49 prosenttia koboltin kokonaiskulutuksesta. Vertailun vuoksi, vuonna 2010 tämä sektori vastasi vain 28 prosentin osuudesta koboltin kokonaistuotannosta. Muita käyttöalueita ovat nikkeliseokset, jotka vastasivat noin 18 prosentin osuudesta, työkalujen materiaalit, katalyytit, pigmentit, magneetit sekä suuri joukko pienempiä käyttökohteita.  (Dias et al., 2018)

 

Kuva 1. Koboltin käyttökohteita

 

Kuva 2.  Esimerkkejä li-ion-akkujen erilaisista kemioista (lähteet: Cobalt Institute, Benchmark Minerals, Avicenne Energy, Dias et al. 2018)

 

Esiintymät ja tuotanto

Koboltti esiintyy yleisesti muiden metallien kanssa monimetallimalmeissa. Noin 97 prosenttia maailman koboltista tuotetaan nikkelin ja kuparin sivutuotteena lähinnä Afrikassa. Koboltin tuotanto on hyvin riippuvainen yhdestä, hyvin epästabiilista Afrikan maasta – Kongon demokraattisesta tasavallasta. Viime vuosina kiinalaiset ovat hankkineet aktiivisesti omistuksia kongolaisista kobolttikaivoksista. Kongossa tuotettua kobolttia jalostetaan myös Suomessa, jossa Freeport Cobaltin laitos vastaa noin 10 prosentin osuudesta (2015) maailman koboltin jalostuksesta.

Kuva 3. Kobottivarantojen jakautuminen eri maiden välillä (Dias et al. 2018)

 

Kuva 4. Cobalt means Congo (Bloomberg Environment, Nov 2018)

Koboltin hinta lasku vuoden 2018 aikana edellisvuoden tasosta (kuva 5 alla).

 

Kuva 5. Koboltin hinta on laskenut kevään huippulukemista.

Kuten kuvan 5 grafiikka osoittaa, on koboltin hinta lähellä vuoden 2017 lopun hintoja, vaikka hinta kävi huhtikuussa 2018 jo 40 dollarin yläpuolella. Kun ottaa huomioon, että koboltin hinta nelinkertaistui 10 dollarista 40 dollariin vuosina 2016 – 2017, ei hinnan laskeminen 25 dollarin tasolle ole kovin suuri yllätys – varsinkin jos otetaan huomioon koboltin lisääntynyt tarjonta Kongossa. Asiantuntijat ovat arvioineet, että hinta nousee takaisin noin 30 dollarin tasolle tai sen yli vuoden 2018 lopun vahvan kysynnän ansiosta.

Benchmark Minerals on tunnistanut useita syitä koboltin hinnan korjausliikkeen taustalla (kuva 6).

 

Kuva 6. Koboltin hinnalaskun taustalla vuonna 2018 vaikuttaneita syitä (lähde: Benchmark Minerals, Nov. 2018)

 

Kuva 7.  Koboltti lähtee Kokkolasta pääosin Aasiaan. Keliber Oy:n toimitusjohtaja Pertti Lamberg arvioi varsin realistisesti Kokkolan ja Suomen roolia akkuteollisuuden näkökulmasta (Keskipohjanmaa, 6.1.2019)

”Suoranaisesti akkuteollisuuteen liittyvät vasta Freeport Cobaltin tuotanto ja yliopistokeskuksen tutkimustoiminta. Koboltti menee Kokkolasta pääosin Aasian akkuteollisuuteen. Euroopassa ei katodi- tai kennovalmistusta vielä liiemmin ole, mutta potentiaali kasvaa kauttamme.” Toimitusjohtaja Pertti Lamberg, Keliber Oy

 

Laadukkaan ja ajankohtaisen katsauksen koboltti-markkinoihin tarjoaa EU:n Joint Research Centren (JCR) raportti ”Cobalt: demand-supply balances in the transition to electric mobility”, Dias et al. 2018.

 

Kobolttiin liittyviä uutisia:

 

LATAA KRIITTISET METALLIT JA HUOLTOVARMUUS -RAPORTTI TÄÄLTÄ!