Lentomatkailu, lihansyönti ja maidonjuonti ovat olleet tiuhaan otsikoissa. Mutta kuinka moni tietää, mikä on oman kännykän, läppärin, tabletin tai some-puuhastelun ekologinen jalanjälki?

Tutkimuslaitos Gartnerin mukaan tietotekniikkalaitteet tuottavat 2 % maailman hiilidioksidipäästöistä. Määrä vastaa lentoliikenteen aiheuttamia päästöjä. Yksi Google-haku kuluttaa yhtä paljon energiaa kun energiasäästölamppu tunnissa, kertoi Die Zeit –lehti elokuussa 2007. Ei ihme, että Google siirtyy kovaa vauhtia uusiutuvan energian käyttöön.

Financial Times korosti kesäkuussa 2007, että pelkkä tietokoneen käytön tarkastelu ei riitä, vaan mukaan on sisällytettävä laitteen koko elinkaari. Suurilla teollisuudenaloilla on suuret ekologiset jalanjäljet. Erään laskelman mukana yksittäisen matkapuhelimen ekologinen jalanjälki on 104 – 115 m2, josta 94% syntyy hiilidioksipäästöistä ja 6% maankäytöstä. Matkapuhelimien käyttöiän aikana energiaa kuluu 116 MJ, josta 87% kuluu laturin “valmiustilassaoloon”. Yhden 3G-kännykän hiilidioksipäästöt sen käyttöiän aikana ovat noin 124 kg, josta 13-14 kg syntyy itse 3G-puhelimesta ja loput 110 kg 3G-järjestelmästä (2 vuoden aikana). Jos maailmassa myydään miljardi kännykkää vuodessa, on niiden ekologinen jalanjälki 110 000 km2.

IT-laitteiden valmistusprosessi rohmuaa resursseja

Tietokoneiden valmistusprosessissa kuluu suuria määriä energiaa, raaka-aineita ja vettä.  Esimerkiksi yhden 14 tuuman näytöllä varustetun kannettavan tietokoneen ympäristökuormitus on 14,2 m3 vettä, 53 kg raakaöljyä, 107 kg rautamalmia ja 141 kg hiilidioksidia. Pelkästään kannettavien tietokoneiden valmistuksessa tarvittava vesimäärä vastaa vuositasolla USA:n koko väestön neljässä vuodessa kuluttamaa juomavesimäärää. Jatkuva tutkimus onkin välttämätöntä vaihtoehtoisten valmistusmateriaalien löytämiseksi.

Kuva 1. Tietokoneiden valmistusprosessissa kuluu suuria määriä energiaa, raaka-aineita ja vettä (lähde: Fujitsu, 2008)

Ei mitään uutta auringon alla

”Ihmisten arvomaailmoissa on eroja. Näkemyserot ilmastonmuutoksen nopeudesta ja vaikutuksista eriävät voimakkaasti.” Tämä lausahdus voisi olla hyvin vuodelta 2019, mutta lainaus on IT-jätti Fujitsun esityksestä ”IT:n ekologinen jalanjälki” maaliskuulta 2008.  Kovin hitaasti tuntuvat ihmisten näkemykset, ja erityisesti käytös, muuttuvan. Teknologiat ovat kehittyneet paljon kymmenessä vuodessa ja niistä on varmasti tullut ympäristöystävällisempiä. Mutta samaan aikaan kissavideoiden ja tubettamisen myötä siirrettävän datan määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Bitti ei liiku itsekseen, joten resursseja kuluu palvelinkeskuksien servereihin, laajakaistayhteyksiin jne. Siksi Fujitsun vuonna 2008 esille nostama teema on tänä päivänä vähintään yhtä relevantti kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka laskentaparametrit ovat muuttuneet.

 

Kuva 2. Datacentereiden osuus hiilidioksidipäästöistä on kasvanut tasaisesti (lähde: ClimateCare)

Nykyisessä digitalisaatiokeskustelussa IT-laitteiden valmistuksen ja niiden käytön ympäristövaikutuksista ei juurikaan puhuta. Vuoden 2019 aikana otsikoihin on kyllä noussut esimerkiksi lohkoketjuteknologian tai tekoälyn suunnaton energiankulutus.

“Training artificial intelligence is an energy intensive process. New estimates suggest that the carbon footprint of training a single AI is as much as 284 tonnes of carbon dioxide equivalent – five times the lifetime emissions of an average car.”  (Creating an AI can be five times worse for the planet than a car. NewScientist, 6 June 2019)

Kuva 3. Kesällä 2019 keskusteltiin siitä, kuinka paljon monimutkaisten algoritmien vaatimat laskennat kuluttavat energiaa (lähde: (Creating an AI can be five times worse for the planet than a car. NewScientist, 6 June 2019) 

Entä muut uudet teknologia? Esimerkiksi uudet 5G-verkot tulevat vaatimaan erittäin tiheän tukiasemaverkoston ja häiriötilanteita varten vielä akkuvarmistuksenkin. Mikäli liikenne sähköistyy suunnitelmien (ja kovien ilmastositoumusten ja –lupausten) mukaisesti, tulee sähköautojen, niiden akkujen ja latausinfran valmistaminen vaatimaan suunnattoman määrän raaka-aineita, energiaa ja vettä.  Ei siis ihme, että kemian Nobel-palkinnon voittaja, japanilainen kemisti Akira Yoshino korostaa, että akkujen kierrättäminen on kriittistä, jotta varmistetaan raaka-aineiden riittävyys sähköautojen kysynnän kasvaessa (Nobel Prize Winner Says Battery Recycling Key to Meeting Electric Car Demand. Bloomberg, October 9, 2019).

Tulkinnanvaraiset jalanjäljet

Erilaiset hiilijalan- ja kädenjäljet herättävät helposti kiihkeitä keskusteluita. Eräs alan konkari totesikin kerran lakonisesti, että kerro millaisen elinkaarilaskelman haluat, niin hän saa kyllä luvut osoittamaan haluttua tulosta. Standardeilla ja suosituksilla voidaan tietysti laskentatapoja yhtenäistää ja saada laskelmat läpinäkyviksi. Mutta fakta on, että meidän (lähes) kaikkien arjessamme käyttämien hauskojen ja joskus jopa hyödyllisten elektroniikkavimpainten tuottaminen ja käyttäminen kuluttaa suunnattomat määrät maapallon resursseja. Vähintä mitä voimme tehdä on varmistaa, että niissä olevat kriittiset materiaalit palaavat kiertoon, ja sitä kautta säästävät paitsi maapallon niukkoja resursseja, myös vettä, hiilidioksipäästöjä ja energiaa, sillä innovaatiokriittisten materiaalien ottaminen talteen kierrätyksen kautta on pääsääntöisesti aina resurssiystävällisempää kuin niiden tuottaminen neitseellisistä raaka-aineista.

Olisi myös mielenkiintoista kysyä ilmastoasioita tiiviisti seuraavilta nuorilta, olisivatko he valmiita luopumaan digilaitteistaan tai vähentämään somettamista ympäristösyistä. Yhden iPhonen valmistuksen ja käytön hiilijalanjälki vastaa varmaankin aika montaa lasia maitoa.

Lisää aiheesta:

  • Näin tuhoat maailmaa tietämättäsi joka päivä: kissavideoiden ja nettipelien kuluttaminen tuottaa ”päätä huimaavia” päästöjä – mutta näin voit minimoida haitat. Iltalehti, 27.6.2019.
  • Infographic: The Carbon Footprint of the Internet. Climatecare.

 

Kiinan 5G-verkko rohmuaa litiumakkuja

 

Tesla varoittaa akkumineraalien pulasta

 

Innovaatiokriittisten materiaalien vahvasti keskittynyt globaali tuotanto herättää huolta

 

Kiinassa ei kierrätyksellä leikitä