Kaivosala tiedostaa jo tilanteen. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että regulaatio ja valvonta tulevat kiristymään, myönsi erään maailman suurimman kaivosyhtiön pääjohtaja Lontoon Metal Exchange Week –tapahtumassa viime viikolla. Suuren yleisön suhtautuminen kaivos- ja metallinjalostusalaan on tärkeässä roolissa myös innovaatiokriittisten materiaalien huoltovarmuuden kannalta.

Lontoon kaivosseminaaria seuraavana päivänä ympäristöaktivistit häiriköivät Australian Melbournessa kaivoskonferenssissa. Mellakointi johti useisiin pidätyksiin ja sai Australian pääministerin uhkaamaan jo kaivosalaa vastustavien mielenosoitusten kieltämisellä.

Maailman toisella laidassa Chilessä mielenosoittajat sulkivat SMQ:n litiumin tuotanotolaitokselle johtavat tiet Atacaman aavikolla, jossa on käynnissä kovat väännöt pohjavesien käyttöoikeuksista.

Näiden sinänsä pienten uutisten taustalla muhii metalliteollisuuden suuri ongelma: vihreän teknologian vallankumous, jonka ytimessä on litium,  tarjoaa kaivosalalle huiman mahdollisuuden. Mutta jotta mahdollisuus voidaan hyödyntää, pitää koko metallien toimitusketjun muuttua vihreäksi, arvioi Reuters artikkelissaan.

Vihreä haaste

Globaalin kaivosalan ja metallinjalostuksen ongelmat heijastuvat Reutersin mukaan koko toimitusketjuun. Kaivostoiminta ja metallinjalostus on likaista bisnestä, joka synnyttää ketjun joka vaiheessa runsaasti jätettä, joka on usein myös myrkyllistä.

YK:n ympäristöohjelman UNEP:n mukaan kaivosala ja metallinjalostus ovat syypäitä noin 10 prosenttiin ilmaston lämpenemisestä. Juuri tätä ilmiötä vastaan Melbournen aktivistit osoittivat mieltään.

Maailman suurimpien kaivosyhtiöiden on nyt pakko siistiä toimintaansa. Kysymys on kaivosalan oikeutuksesta toimia maailmassa, jossa kaivostoiminnan ympäristövaikutuksiin kiinnitetään koko ajan enemmän huomiota. Reuters arvioi, että Chilen SQM:n litiumkaivosten protestien kaltaisia häiriöitä tullaan näkemään entistä enemmän läpi koko metalliteollisuuden.  Pohjimmiltaan kyse on siitä, että metallinjalostajien tulisi hyväksyä samankaltainen läpinäkyvyys kuin muillakin kuluttajatuotteiden sektoreilla.

Aiheellinen mielenosoitus, mutta väärä kohde

Reuters muistuttaa, että vaikka Melbournen ekotaistelijoilla saattoi olla hyvät perustelut toiminnalleen, kohdistuivat mielenilmaisut vääriin tahoihin.  Kaivosalan konferenssin osanottajat, kuten Rio ja BHP Billiton, ovat suuryrityksiä, jotka yrittävät tehdä toimialasta vihreämmän.

Sen sijaan poissaolollaan loistivat siperialaisen kultakaivokset omistajat, joiden tuotantolaitoksella pato romahti. Ja ne hämäräperäiset toimijat, joiden alaisuudessa toimineet kaivosmiehet kuolivat aiemmin tänä vuonna Glencoren operoimalla kupari-koboltti-kaivoksella Kongossa, muistuttaa Reuters.

Todennäköisesti paikalla eivät olleet myöskään ne 416 kaivosyhtiötä, jotka kieltäytyivät vastaamaan kaivosvesien turvallisuuden liittyvään kyselyyn.  Tässä onkin ongelman ydin: siinä missä maailman johtavat kaivostoimijat pyrkivät saavuttamaan päästötavoitteet, koko toimialaa leimaavat toimijat, joiden toimintaa ohjaa kaivosalan vanhat mittarit – saada maaperästä talteen mahdollisimman paljon metallia, mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Kaupunkikaivoksista  helpostusta?

Ironista metalliteollisuuden toiminnassa on, että toimialalla on merkittävä vahvuus, kun puhutaan kestävästä kehityksestä ja ympäristövaikutuksista: metalleja voi kierrättää lähes loputtomiin. Ne edustavatkin parhaiten kierrätettävissä olevia tuotteita. Metalliromu on merkittävä resurssi ja raaka-ainereservi: kierrätysmetallit edustavat kustannuksiltaan ja ilmastovaikutuksiltaan edullista raaka-aineiden lähdettä.

Tästä huolimatta metallien kierrätysasteet jopa Euroopassa ovat liian matalat. Niin tai näin, on metallinkierrätyksellä globaalisti merkittävä rooli matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta, kiteyttää Reuters artikkelinsa.

Toim.huom. Huoltovarmuuden ja yritysten jatkuvuudenhallinnan näkökulmasta tilanne on huolestuttava. Jos kaivosala ja metallinjalostusteollisuus joutuvat ympäristöaktivistien silmätikuksi, luo se uudenlaisia haasteita innovaatiokriittisten materiaalien saatavuuden varmistamiselle. Suomen omat toimenpiteet näiden materiaalien saatavuuden suhteen korostuvat entisestään.

Lähteet: 

  • Column: Green technology revolution needs a green metals revolution. Reuters, Nov 2019.

Lisää aiheesta:

  • SER-demolaitos Jyväskylään. Risto Ryymin, Jyväskylän Energia, 2018. https://www.keskisuomi.fi/filebank/25457-Risto_Ryymin.pdf
  • Elektroniikaromun kierrätyslaitos nytkähti eteenpäin – harvinaisia maametalleja pyritään ottamaan talteen. Tekniikkatalous, 31.8.2017.

 

Poliittiset levottomuudet pysäyttivät litiumin tuotannon Atacaman alueella Chilessä