”Litium on sähköistä kultaa”, otsikoi Kauppalehti neljä vuotta sitten Keliberin litium-suunnitelmista kertovan juttunsa. Nyt litium näyttää muuttuneen sijoittajien silmissä katinkullaksi. Syynä tilanteeseen on litiumin ylituotanto sekä sähköautojen ennusteita hitaampi leviäminen. Kysynnän ja tarjonnan uskotaan pääsevän tasapainoon vasta vuoden 2025 tietämillä.

Jännitteet kaupankäynnissä ja geopoliittinen epävarmuus ovat tehneet vuodesta 2019 haastavan raaka-ainemarkkinoilla. Harvat raaka-aineet ovat käyttäytyneet yhtä arvaamattomasti kuin koboltti ja litium, analysoi S&P Global tuoreessa artikkelissaan.

Kuten kriittisetmateriaalit.fi-sivustolla on usein todettu, litium nousi parrasvaloihin sähköautoinnostuksen myötä. Tämä modernien akkujen kriittinen materiaali on viime aikoina kuitenkin aiheuttanut sijoittajille harmaita hiuksia, kun litiumin hinta on sukeltanut.

Litiumkarbonaatin hinta on S&P Global Platssin arvion mukaan notkahtanut tänä vuonna noin 10 000 dollariin tonnilta. Syynä on litiumin suuri tarjonta, jota edes sähköautojen markkina ole pystynyt nielemään.

Kuva 1. Litiumkarbonaatin ja -hydroksidin hinnat ovat laskeneet ylitarjonnan myötä. (lähde: S&P Global Platss, 2019)

Litiumia kutsuttiin aikanaan ”valkoiseksi kullaksi”, kun sen hinta kipusi vuonna 2017 ennätysmäiseen yli 25 000 dollariin tonnilta. Nyt litiumia kutsutaan ”valkoiseksi pölyksi”, sen jälkeen kun eräät yhtiöt polttivat näppinsä investoituaan liikaa litiumin laajamittaiseen tuotantoon.

S&P Global Plattsin asiantuntijan mukaan litiumin tarjonta kasvaa paljon nopeammin kuin litiumin kysyntä. Sama koskee myös akkumineraaleja, koska sähköautojen leviämisen uskotaan pääsevän kunnolla vauhtiin vasta 2020-luvun alkupuoliskolla.

Investointipankki Morgan Stanley ennustaa, että hinnat voivat laskea vielä 30% vuoden 2025 loppuun mennessä tuottajien rynnätessä tuomaan markkinoille lisää tuotanto- ja jalostuskapasiteettia. Maailman suurimpien tuottajien, kuten yhdysvaltalaisen Albemarlen ja chileläisen SQM:n, osakekurssit ovat kärsineet tilanteesta. Samaan aikaan Kiinan suurin litiumin tuottaja Ganfeng kertoi ensimmäisen vuosipuoliskon tuloksensa romahtaneen lähes 60 %. Ganfeng toimittaa litiumkarbonaattia Teslalle.

Tehotonta tuotantoa

Litiumioniakuista on tullut sähkö- ja hybridiautojen hallitseva akkuteknologia. Litiumin, koboltin, nikkelin ja grafiitin kaltaiset materiaalit muodostavat noin kolmanneksen sähköauton ajovoima-akun kustannuksista. Litiumakkuteollisuuden prosessit ovat tehottomia ja toimitusketjut pitkiä.

S&P Plattsin asiantuntijan mukaan sähköautojen akkujen tuotantokustannukset ovat suuret eikä akkujen tuotannossa olla saatu vielä todellista mittakaavahyötyä. Tässä tilanteessa raaka-aineiden hinnalla ei ole merkittävää vaikutusta akkujen kokonaishintaan.

Litium: onko spodumeenilaitosten saanto-odotukset realistisia?

Parin viime vuoden aikana on Australiassa käynnistetty useita litium-hankkeita, joiden tavoitteena on aloittaa litiumin talteenotto spodumeenista. Myös suomalaisen Keliberin on tarkoitus tuottaa Kaustisilla spodumeenista litiumia.

Kuva 2. Litiummineraalit (lähde: Kalapudas, 2016)

Markkinatutkimuslaitos Roskillin mukaan näillä uusilla kaivoksilla on yksi yhteinen haaste: tuotantolaitoksilla on vaikeuksia päästä sellaisiin saantoihin, joita laitosten suunnitteluvaiheessa on asetettu tavoitteeksi.

Roskillin analyysin (Lithium Cost Model Service) pohjalta laadittu kuva havainnollistaa toteutuneiden saantojen (achieved recovery rates) ja suunnitteluvaiheessa arvioitujen saantojen (design recoveries) välisiä eroavaisuuksia. Analyysin pohjana oli 15 spodumeeni-esiintymää, joita parhaillaan arvioidaan tai kehitetään globaalisti.

Kuva 3. Spodumeenin toteutuneet saannot versus suunnitteluvaiheessa arvioidut saannot (lähde: Roskill, 2019)

Spodumeenin saantoihin vaikuttaa moni tekijä, kuten malmin laatu ja mineraalien ominaisuudet. Myös esiintymän muut ominaisuudet sekä tuotantolaitoksen suunnittelu vaikuttavat saantoon.

Vaikka saantojen saaminen tavoitellulle tasolle on usein haastavaa kaivosalalla, ovat ongelmat Roskillin mukaan litiumin kohdalla yleisempiä ja monissa tapauksissa niiden selvittäminen on kestänyt pitkään.

Roskillin mukaan tilanne ei ole ole sinällään yllättävä, kun otetaan huomioon, miten vähän litiumin tuotantolaitoksia on historiallisesti ollut maailmassa. Tästä johtuen laitosten suunnitteluosaamista on rajallisesti. Markkinatutkimuslaitos arvioikin, että on täysin mahdollista, että osa hankkeista ei ehkä koskaan pääse suunnitteluvaiheessa laskettuihin saantoihin.

Roskill huomattaa myös, että monien parhaillaan toteutusvaiheessa olevien litiumlaitosten tavoitteet yli 75 prosentin saannoista ovat merkittävästi korkeammat kuin nykyisten laitosten toteutuneet saannot. Tämä herättääkin kysymyksiä näiden teknisten raporttien luotettavuudesta.

Lisää aiheesta: