Viime päivien kuuma teema on ollut, kuinka paljon siirtyminen vähähiilisiin teknologioihin kasvattaa esimerkiksi akkumetallien kulutusta. Vähemmän on kuitenkin puhuttu siitä, kuinka paljon kaivosteollisuuteen on investoitava lisää rahaa, jotta vaadittavien valtavien mineraalimäärien tuotanto on mahdollista. Konsulttiyritys Wood Mackenzie on nyt tällaisen laskuharjoituksen tehnyt.

Kaivosyhtiöiden on investoitava lähes 1, 7 biljoonaa dollaria ($1.7 trillion) seuraavien 15 vuoden aikana, jotta saadaan riittävästi kuparia, kobolttia, nikkeliä ja muita vähähiiliseen maailman siirtymiseen tarvittavia metalleja, laskee konsulttiyritys Wood Mackenzie.

Yhdysvallat, Iso-Britannia, Japani, Kanada ja monet muu maat tiukensivat ilmastotavoitteitaan pysäyttääkseen maapallon lämpiämisen presidentti Joe Bidenin isännöimässä huippukokouksessa huhtikuussa.

Jotta näihin tavoitteisiin päästään, tarvitaan valtavat määrät sähköautoja, energiavarastoja uusiutuvalle energialle ja uutta kapasiteettia sähkönsiirtoon. Kaikki nämä teknologiat tarvitsevat teollisuusmetalleja, kuten alumiinia ja akkumetalleja, erityisesti kobolttia ja litiumia, muistuttaa Mining Weekly artikkelissaan.

 

Kuva 1. Esimerkkejä mineraalien kulutuksesta eräissä puhtaan energian teknologioissa. (Lähde: IEA 2021)

Kuva 2. Sähköautojen akkujen tuotanto tulee kasvattamaan merkittävästi akkumineraalien kysyntää. (Lähde: BloombergNEF)

Wood Mackenzie arvio investointitarpeesta

Woodmacin analyytikko Julian Kettle on laskenut, että kaivosyhtiöiden pitäisi investoida noin 1, 7 biljoonaa dollaria seuraavien 15 vuoden aikana, jotta tavoite globaalin lämpenemisen 2 ˚C –tavoite olisi mahdollinen.

Kaivosteollisuuden sisällä tuntuu Kettlen mukaan olevan haluttomuutta investoida riittävästi  tulevan tuotantokapasiteetin rakentamiseen sillä vauhdilla ja siinä mittakaavassa, mitä siirtymä vähähiiliseen energiaan edellyttäisi, kertoo Mining Weekly uutisessaan.

Kaivosyhtiöt suhtautuvat varovasti suurten investointien tekemiseen, koska niillä on vielä hyvin muistissa, mitä tapahtui vuosikymmen aiemmin. Silloin kaivosala investoi vahvasti uuden kapasiteetin rakentamiseen juuri kuin kysyntä oli vahvimmillaan. Seurauksena oli hintojen ja kaivosyhtiöiden liikevaihtojen romahdus. Kaivosyhtiöiden on otettava huomioon myös sijoittajat, jotka eivät halua nähdä osinkorahojen ohjautuvan investointien rahoittamiseen, pohtii Mining Weekly artikkelissaan.

Vastuullisuusvaatimukset tuovat lisähaastetta

Oman lisämausteensa soppaan tuovat sijoittajien vastuullisuuteen liittyvät vaatimukset, jotka lisäävät investointihankkeiden haastavuutta.

Australiassa, Kanadassa ja Länsi-Euroopassa tämä ESG-riski (environment, social and governance responsibility) on pieni, mutta monet kriittisten mineraalien parhaista esiintymistä ovat korkean riskin alueille, kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa, josta löytyy USGS:n arvion mukaan noin puolet maailman kobolttivarannoista.

Wood Mackenzien Julian Kettlen mukaan päästäkseen vähähiilisyyden ja vastuullisuuden tavoitteisiinsa, länsimaiden hallitusten, luotanantajien, sijoittajien ja kuluttajien on vaan totuttava toimimaan alueilla, joissa ESG-kysymykset ovat haastavampia ja monimutkaisia.

Kettlen mukaan hallitusten tukea tarvittiin auttamaan kaivosyhtiöitä vastaamaan ESG-vaatimuksiin ja varmistamaan, että tuotanto näillä korkean ESG-riskin alueilla tapahtuu kuluttajien näkökulmasta hyväksyttävällä tavalla.

”Vain tällä tavalla voivat länsimaat varmistaa, että ne saavat riittävästi raaka-aineita energiamurroksen toteuttamiseen suunnitellussa aikataulussa”, tiivistää Woodmacin Julian Kettle kupletin juonen Mining Weeklyn artikkelissa.

Toim. huom. Villi meno kriittisten raaka-aineiden markkinoilla antaa osviittaa siitä, mitä innovaatiokriittisten mineraalien kysynnän raju kasvu tarkoittaa kriittisten materiaalien saatavuudelle ja hinnoille. Wood Mackenzien esille nostama hurja investointitarve kaivosteollisuuteen on jälleen yksi esimerkki edessä olevista haasteista, puhumattakaan yleisestä kaivosten ja kaivosalan vastustuksesta eri puolilla maailmaa. Tavallaan paradoksaalinen tilanne, että pelastuakseen ilmastokatastrofilta maailman on hyväksyttävä se, että mineraaleja ja metalleja on kaivettava ja jalostettava entistä enemmän. Osa ihmisistä tuntuu olevan jonkinlaisessa denial-vaiheessa kieltäytyessään näkemästä ja hyväksymästä tätä dilemmaan. Siksi vaatimukset neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämisestä taitavat olla lähinnä itsepetosta. Tätä ongelmaa ei kierrätyksellä tai kiertotalouden ratkaista ainakaan tällä vuosikymmenellä.

(Julkaistu 13.5.2021)

Lähteet:

 

Lisää aiheesta: