Kansainvälinen energiajärjestö IEA (International Energy Agency) julkisti hiljattain raporttinsa, jonka mukaan tuleva energiamurros tulee vaatimaan paljon mineraaleja. IEA ennustaa massiivista kysyntää uusiutuvan energian vaatimille metalleille. Visual Capitalist on tehnyt hienon visualisoinnin siitä, mitä metalleja eri uusiutuvan energian teknologiat käyttävät. Useat konsultti- ja markkinatutkimusyritykset ovat nostaneet viime viikkoina vahvasti esille kriittisten metallien ja mineraalien riittävyyden tuoman haasteen ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että tätä viestiä ei oteta vakavasti. Varsinkin koska viesti on, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen tulee vaatimaan lisää kaivostuotantoa seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Tämä on kova paikka ympäristöväelle, jonka toive on, että uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus saataisiin kääntymään laskuun. 

IEA:n raportin mukaan uusiutuvan energian osuus koko energiantuotannosta kasvoi vuonna 2020 kovinta vauhtia kahteenkymmeneen vuoteen. Visual Capitalist on rakentanut Maailmanpankin datan pohjalta jälleen kerran hauskan visualisoinnin (ks. kuva 1 alla) siitä, mitä metalleja eri uusiutuvan energian teknologiat käyttävät ja missä kohtaa niiden kulutukset menevät päällekkäin.

 

Kuva 1. Visual Capitalist on tehnyt Maailmanpankin raportin pohjalta hienon visualisoinnin siitä, mitä metalleja eri uusiutuvan energian teknologiat käyttävät. (Lähde: Visual Capitalist)

Sähköautojen ja polttomoottoriautojen metallit

IEA:n raportin mukaan eri metallien lukumäärä ja käytettävät määrät vaihtelevat eri teknologioiden välillä. Litium, nikkeli, koboltti, mangaani ja grafiitti ovat tärkeitä akkujen suorituskyvyn, kestävyyden ja energiatehokkuuden kannalta. Harvinaiset maametallit ovat taas sähkömoottoreissa ja tuuliturbiineissa käytettyjen kestomagneettien raaka-aineita.

Kuvassa 2. on kansainvälisen energiajärjestön IEA:n tekemä vertailu siitä, mitä metalleja ja kuinka paljon sähköautoissa ja perinteisissä polttomoottoriautoissa käytetään.

 

Kuva 2. Vertailu perinteisen polttomoottoriauton ja sähköauton käyttämistä metalleista ja niiden määrästä yhdessä ajoneuvossa keskimäärin. (Lähde: IEA / Visual Capitalist)

 

IEA:n mukaan tyypillisen sähköauton valmistus vaatii kuusi kertaa enemmän mineraaleja kuin perinteinen polttomoottoriauto. Sähköautossa tarvitaan paljon kuparia, nikkeliä ja grafiittia sekä yleensä myös kobolttia ja litiumia (käytettävästä akkukemiasta riippuen).  Hieman erikoista IEA:n taulukossa on se, että perinteisen polttomoottoriauton valmistuksessa ei käytettäisi lainkaan harvinaisia maametalleja. Muiden lähteiden mukaan harvinaisia maametalleja käytetään kestomagneettien muodossa moderneissa autoissa mm. lukuisissa auton eri sähkömoottereissa tuulilasin pyyhkimistä alkaen.

 

Kuva 3. Esimerkkejä harvinaisten maametallien käyttökohteista sähkö- ja hybridiautoissa.

 

Tuulivoimalat ovat varsinaisia materiaalisyöppöjä

IEA:n analyysin perusteella varsinainen resurssirohmu on tuulivoima, joka vaatii yhdeksän kertaa enemmän mineraaleja kuin vastaavan energiamäärän tuottava kaasuvoimalaitos. Tuuliturbiinit käyttävät runsaasti myös kestomagneetteja ja harvinaisia maametalleja.

Tekniikka&Talous nosti hiljattain esille tuulivoiman suuren mineraalitarpeen: Maatuulivoimala tarvitsee noin 10 000 kiloa megawattia kohden erilaisia mineraaleja, merituulivoimala liki 16 000 kiloa. Aurinkovoimalan luku on noin 7 000 ja ydinvoimalan noin 5 000 kiloa, muistuttaa lehti artikkelissaan.

Myös sähköverkko vaatii massiiviset määrät kuparia ja alumiinia, kun siirrytään uusiutuvan energian tuotantoon ja energian varastointiin. IEA:n analyysin perusteella kupari on kaikkien energiaan liittyvien teknologioiden kulmakivi.

 

Kuva 4. Tuulivoima- ja aurinkoenergiateknologioiden kannalta kriittisten metallien määrät. (Lähde: IEA / Visual Capitalist)

IEA:n raportin johtopäätös on, että kaivostuotantoa on lisättävä, jotta saadaan riittävästi mineraaleja uusiutuvan energian siirtymään. Kansainvälisen energiajärjestön arvion mukaan Pariisin ilmastotavoitteiden saavuttaminen vuoteen tulee nelinkertaistamaan mineraalien kysynnän vuoteen 2040 mennessä.

Huono saatavuus ja korkeat hinnat

Visual Capitalistin mukaan mineraalien kysynnän nopea kasvu tulee luomaan sekä haasteita että mahdollisuuksia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle.

Uuteen kaivostuotantoon tarvittaisiin nopeasti huomattavia investointeja, jotka voivat nostaa merkittävistä puhtaan energian teknologioiden hintoja.

Konsulttiyritys Wood Mackenzie arvioi hiljattain, että kaivosteollisuus tulee tarvitsemaan 1,7 biljoonan dollarin ($1.7 trillion) investoinnit seuraavan 15 vuoden aikana, jotta uusiutuvien teknologioiden tuotantoon saataisiin riittävästi raaka-aineita.

 

Kaivosala haluton tekemään jätti-investointeja

Kaivosala ei ole kuitenkaan välttämättä valmis omilla investoinneillaan tukemaan kiihdytettyä energiasiirtymää, muistuttaa Visual Capitalist artikkelissaan.

Vaikka kaivosalalla on paljon eri kehitysvaiheessa olevia hankkeita, monenlaiset riskit voivat vaikeuttaa kriittisten metallien saatavuutta ja lisätä hintavaihteluita:

  • tuotannon keskittyminen maantieteellisesti rajatulle alueelle
  • kaivoshankkeiden pitkä toteutusaika
  • mineraalien köyhtyminen – parhaat esiintymät on jo hyödynnetty
  • ympäristö- ja sosiaalisen vastuullisuuden vaatimusten kiristyminen
  • ilmastoriskien todennäköisyyden kasvu

Jotkut maat ovat kuitenkin paremmassa asemassa pyrkiessään varmistamaan uusiutuvan energin vaatimien metallien saatavuuden. Tällaiset varannot tulevat olevamaan elintärkeitä ja arvokkaita puhtaan energian tulevaisuuden näkökulmasta, muistuttaa Visual Capitalist artikkelissaan.

 

Toim. huom. Liikenteen sähköistymisen ja uusiutuvan energian puolesta liputtuvat poliitikot eivät jostain syystä tunnu oikein ottavan tosissaan innovaatikriittisten metallien ja mineraalien saatavuuteen liittyviä haasteita. Konsulttiyritys Wood Mackenzien tekemän laskelman ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista kaivosinvestoinneista luulisi herättävän jo laajempaakin keskustelua. Myös IEA:n raportti on saanut paljon ansaittua huomiota muistuttaessaan, että energia-ala tulee olemaan suurin resurssisyöppö seuraavat parikymmentä vuotta. Mutta yksi vieläkin tärkeämpi näkökulma on jäänyt vähälle huomiolle: kaivosteollisuuden “kellotaajuus” on niin hidas, että vaikka vuonna 2021 tehtäisiin tukuttain päätöksiä investoida innovaatiokriittisten raaka-aineiden tuotantoon, kaivoshankkeiden pitkien läpimenoaikojen takia esimerkiksi kuluva vuosikymmen on jo käytännössä lähes menetetty. Eikä yleinen kaivosvastaisuus helpota yhtään tätä dilemmaa. Jos tulevat teknologiat perustuvat samoihin teknologioihin ja kemioihin, ei kaivosteollisuus edes näihin karkeloihin mukaan. Eikä kierrätyksestä saada tällä vuosikymmenellä vielä mitään merkittävää apua tilanteeseen, kuten viime viikolla Benchmark Mineral Intelligencen viime viikon EVFEST-tapahtuman asiantuntijaesityksistä kuultiin.

 

(Julkaistu 6.6.2021)

Lähteet:

 

Lisää aiheesta: