Vuoden 2018 lopulla koboltti nousi otsikoihin. Elinkeinoministeri Mika Lintilä otti vahvasti kantaa  EU:n Kemikaaliviraston aikeisiin esittää komissiolle koboltin vaarallisuusluokan tiukentamista.  Lintilän mukaan kemikaaliviraston pyrkimys tiukentaa metalliseosten vaarallisuusluokkia uhkaa Suomen akkuhankkeita.

 

Kemikaalivirasto ECHA:n esityksen mukaan metalliseoksissa saisi olla korkeintaan 0,01 prosenttia kobolttia. Esimerkiksi rautamalmissa kobolttia esiintyy keskimäärin noin 0,4 prosenttia. Lintilän mukaan näin tiukat raja-arvot voisivat johtaa teräksen valmistuksen loppumiseen koko Euroopassa. (Kaleva, 30.11.2018)

 

Kuva 1. Tästä on kysymys: Cobolt Instituten Ruth Danzeisen havainnollisti nyt ehdotettuja pitoisuusrajoja Teknologiateollisuuden seminaarissa Helsingissä lokakuussa 2018.

Koboltti on myös litiumioniakkujen keskeinen raaka-aine. Jos raja-arvot menevät oikein tiukoiksi, ovat taloudelliset edellytykset koboltin valmistamiselle EU-maissa Lintilän mukaan vaakalaudalla.  Suomessa Terrafame on investoimassa 240 miljoonaa euroa Sotkamoon rakennettavaan akkukemikaalien tehtaaseen ja saksalainen kemianjätti BASF aikoo rakentaa Harjavaltaan akkumateriaaleja valmistavan tehtaan. (Kaleva, 30.11.2018)

 

Kuva 2. Kobolttia lisätään tarkoituksella lukemattomiin tuotteisiin ja raaka-aineisiin mm. lisäämään materiaalian kestävyyttä. (Ruth Danzeisen, Cobalt Institute, Oct 2018)

Ministeri Lintilän mukaan Kemikaaliviraston suunnitelmat voivat vaarantaa myös Suomeen suunnitellut akkuteollisuushankkeet. Erityisen ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että samaan aikaan kun Eurooppa yrittää päästä mukaan globaaliin akkukisaan vuosi sitten perustetun European Battery Alliancen avulla, EU:n ”toinen käsi” suunnittelee tiukennuksia, joilla vaarannettaisiin akkumetallien jalostaminen EU-alueella.

 

Kuva 3. Kobolttia löytyy luonnostaan useista raaka-aineista tai sitä päätyy vahingossa moniin eri materiaaleihin muiden metallien mukana. (Ruth Danzeisen, Cobalt Institute, Oct 2018)

 

Teollisuus kyseenalaisti ECHA:n käyttämän arviointimenetelmän

Kemikaalivirasto ECHA lupasi marraskuussa 2018, että se arvioi uudelleen menetelmän, jolla kobolttimetalli määriteltiin kategorian 1B karsinogeeniksi, sen jälkeen kun teollisuus kyseenalaisti ehdotetut tiukat pitoisuusrajat.

Eurooppalaisten metallinjalostajien ja -kierrättäjien etujärjestö Eurometaux pyysi lisäaikaa arvioidakseen kemikaaliviraston menetelmät ja tulokset. Eurometaux julkisti oman arvionsa ECHA:n käyttämän T25-menetelmän soveltuvuudesta koboltin karsinogeenisuuden arviointiin. T25-menetelmää sovelletaan yleensä aineiden vaarallisuuden arviointiin sisäänhengitettynä.

Kuva 4. Pätevätkö Kemikaaliviraston käyttämän T25-menetelmän oletukset myös kobolttimetallille? (Ruth Danzeisen, Cobalt Institute, Oct 2018)

Eurometaux on luovuttanut tutkimustuloksensa Kemikaalivirastolle ja Euroopan komissiolle. Etujärjestö toivoo, että viranomaiset ottavat huomioon tutkimuksen löydökset ja suositukset asiantuntijoiden arvioidessa Kemikaaliviraston ehdotuksia. (Chemical Watch, 12.11.2018)

 

Kemikaalivirasto rauhoittelee teollisuutta

Kemikaaliviraston varapääjohtaja Jukka Malm muistuttaa, että on ihan normaali käytäntö, että aineiden vaarallisuusluokituksia päivitetään, kun niistä saadaan uutta tietoa. Tällä hetkellä kobolttimetallin luokitus ei kata syöpävaarallisuutta, vaikka koboltti on hengitysteitse syöpää aiheuttava aine, kertoo Malm Lännen Median haastattelussa (Keskipohjanmaa, 16.12.2018).

Malm ei pidä ministeri Lintilän pelkoa aiheellisena.

”Meillä on satamäärin syöpävaarallisia aineita luokiteltu samalla tavalla eikä teollisuus ole karannut Euroopasta luokitusten takia”, huomauttaa Malm Lännen Medialle.

Hän painottaa, että Kemikaalivirasto ei ole kieltämässä koboltin käyttöä, vaan nyt puhutaan kemikaaliluokituksesta ja merkinnöistä. Malm korostaa myös eroa kobolttia sisältävän esineen ja kemikaalin välillä. Vaarallisuusluokitus koskee koboltin käyttöä kemikaalina, mutta ei kobolttia sisältäviä esineitä, kuten akkuja.

 

Valmisteilla myös rajoitusehdotuksia

Koboltin vaarallisuusluokituksen lisäksi Kemikaalivirasto on valmistelemassa myös viiden kobolttiyhdisteen rajoitusehdotusta. Rajoitusehdotuksella on mahdollistaa kieltää aineen käyttö kokonaan. Malmin mukaan valmisteilla olevassa ehdotuksessa ei esitetä koboltin käytön rajoittamista, kertoo Lännen Media.

 

Koboltin aiheuttama syöpäriski työpaikoilla

Kemikaaliviraston rajoitusehdotus pyrkii pienentämään kobolttisuolojen hengitysteitse tapahtuvasta altistuksesta aiheutuvaa syöpäriskiä työpaikoilla. Malmin mukaan rajoitusehdotuksessa esitetään työpaikoille turvallista altistustasoa, joka voidaan saavuttaa teknisin toimenpitein. Ehdotus koskee myös akkuteollisuutta. Tekniset toimenpiteet voivat liittyä esimerkiksi ilmanvaihtoon tai suojaustoimenpiteisiin. Mikäli yritys pääsee vaadittaviin tasoihin, korvaa teknologiaa tai ainetta ei tarvitse ryhtyä etsimään. (Keskipohjanmaa, 16.12.2018)

”En lähtisi spekuloimaan, onko akkujen ja koboltin osalta näin. Se tulee siinä meidän ehdotuksessamme”, toteaa Kemikaaliviraston varapääjohtaja Jukka Malm Lännen Medialle.

 

Sosioekonomisten vaikutusten arviointi pääroolissa

Kemikaalivirastolla on ollut vuosi aikaa valmistella rajoitusehdotus. Ehdotuksen julkinen kuuleminen alkaa lähiaikoina (Malmin arvio joulukuussa 2018) ja kestää kuusi kuukautta. Tämän jälkeen Kemikaalivirasto sosioekonomisten vaikutusten arvioinnin sekä riskiarvioinnin komiteat lähettävät siitä Euroopan komissiolle yhteisen tieteellisen näkemyksensä. (Keskipohjanmaa, 16.12.2018)

Sosioekonomisten vaikutusten arviointi on juuri se ydinkysymys, joka kiinnostaa teollisuutta. Historia on osoittanut, että joskus vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttö on sallittu poikkeusluvalla. Hyvä esimerkki tästä on autojen käynnistysakuissa käytettävä lyijy. Lyijyn käyttö on muuten pääsääntöisesti kielletty, mutta lyijyakuissa sen käytön on annettu jatkua pariinkiin otteeseen poikkeusluvalla. Syitä on useita: lyijyakkujen kierrätys toimii hyvin ja korvaavia akkuteknologioita vasta kehitetään (esimerkkinä kobolttia käyttävät litiumioniakut). Lyijyakkujen kieltäminen aiheuttaisi myös massiivisen ongelman, kun lyijyakuista palautuvaa lyijyä pitäisi alkaa varastoimaan esimerkiksi vanhoihin kaivoksiin, kuten nykyään tehdään vanhoista paristoista kierrätykseen päätyvälle kadmiumille.

 

Teollisuus huolissaan

Kemikaaliviraston varapääjohtaja Jukka Malm myöntää teollisuuden olevan huolissaan. Yritykset ovat antaneet vaarallisuusluokituksen ehdotuksesta kriittistä palautetta. Luokitus perustuu kuitenkin EU-lainsäädännön mukaisesti tieteellisiin tutkimuksiin, ja siinä tarkastellaan pelkästään aineen ominaisuuksia. Yritysten  pelkoja luokituksen seurannaisvaikutuksista ei prosessissa oteta huomioon. (Keskipohjanmaa, 16.12.2018)

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, kuten Chemical Watchin uutinen edellä osoittaa. Jokainen, joka on itse tehnyt tutkimusta tai ollut mukana tutkimushankkeissa, tietää, että tutkimustuloksissa tai –menetelmissä voi olla tulkinnanvaraa. Siksi Kemikaalivaraston rajoitusehdotusten tieteellisiä perusteita käydään varmasti tarkasti läpi eri puolilla.

Varapääjohtaja Malm ei usko, että koboltin vaarallisuusluokitukset ja merkinnät maksaisivat teollisuudelle niin paljon, että toiminta kaatuisi siihen. Kemikaaliviraston näkemys on, että tuskin rajoitusehdotuskaan johtaa tuotannon siirtymiseen EU:n ulkopuolelle. (Keskipohjanmaa, 16.12.2018)

Teollisuuden kannalta haasteena on, että jos EU-maissa on koboltin käytölle tiukemmat ehdot kuin EU:n ulkopuolisissa maissa, niin pystyykö eurooppalainen tuotanto kilpailemaan esimerkiksi kiinalaisten kanssa. Kolikolla on myös kääntöpuolensa: joskus EU:n tiukat ympäristövaatimukset toimivat myös eurooppalaisen teollisuuden eduksi pitäessään EU:n ulkopuoliset kilpailijat poissa Euroopan markkinoilta.

 

Koboltti on erittäinen kriittinen

Erityisen tärkeäksi koboltin tekee se, että se on niin kriittinen materiaali monelle toimialalle – ja erityisesti ilmastohaasteen ratkaisemiseksi tarvittavien uusiutuvien energiamuotojen kannalta. Koboltin kanssa ei ole varaa hölmöillä. Koboltin vaarallisuusluokan tiukentamisesta sekä sen rajoitusehdotuksesta päättää Euroopan komissio. Päätöstä rajoitusehdotuksesta odotetaan vuonna 2020.

Kriittiset materiaalit ja huoltovarmuus -seurantaryhmän seuraavassa kokouksessa tammikuussa käydään läpi koboltin tilannetta (lisätietoja peter.malmstrom@teknologiateollisuus.fi).

 

Lisätietoa:

 

 

About the author