Konsulttifirma Wood Mackenzie julkisti heinäkuun puolivälissä analyysin vihreästä siirtymästä ja sen vaikutuksista raaka-aineiden markkinoihin. Raportin mukaan maailmantalous on siirtymässä supersyklin vaiheeseen. Nyt syntymässä oleva kysynnän vahvan kasvu vaihe on ollut jo pidempään ennakoitavissa. Olennaista jatkokehityksen kannalta on se, miten kaivosala reagoi tässä supersyklissä. Perinteisesti näissä tilanteissa on käynyt niin, että rajun kasvun jälkeen ollaan tultu ryminällä alas. Onnistuuko kaivosteollisuus tällä kertaa hallitsemaan tilannetta paremmin ja tasapainottamaan paremmin kysynnän ja tarjonnan kehityksen?  

Supersykli on talouskehityksen vaihe, jossa markkinoilla vallitsee epänormaalin kova kysyntä, johon tuottajien on vaikea vastata. Tässä tilanteessa raaka-aineiden ja muiden hyödykkeiden hinnat lähtevät laukalle, joka voi kestää vuosia tai joissain tapauksissa yli vuosikymmenenkin, kuvailee Fortune-lehti artikkelissaan.

Joidenkin analyytikkojen mukaan nyt jo käynnissä oleva hintaralli muistuttaa aiempia supersyklejä, joita nähtiin viimeksi 2000-luvun alussa, kun Kiina talous kasvoi voimakkaasti.

Fortune tunnistaa taloushistoriassa myös kolme muuta raaka-aineiden supersykliä 1900-luvun alun jälkeen: Yhdysvaltojen teollistuminen käynnisti näistä ensimmäisen 1900-luvun alussa ja maailmanlaajuinen asevarustelu synnytti toisen supersyklin 1930-luvulla. Kolmas supersykli nähtiin toisen maailmansodan jälkeen Euroopan ja Japanin uudelleenrakentamisen seurauksena 1950 – 1960 –luvuilla.

Tämä supersykli on erilainen

Wood Mackenzien mukaan nyt käynnistymässä oleva supersykli on erilainen kuin aiemmat. Siinä missä aiemmat supersyklit ovat tuoneet hyvää koko raaka-ainesektorille, nyt kyseessä on toisenlainen ilmiö.

Ensimmäistä kertaa hiilivedyt ovat supersyklissä sivuroolissa. Pääosassa ovat energiamurrokseen tarvittavat metallit, joiden vahva kysyntä tulee kestämään pitkään. Vähähiilisyyteen siirtyminen luo kuitenkin yhtä paljon riskejä kuin mahdollisuuksia, varoittaa konsulttiyritys Woodmac.

Kolme potentiaalista riskiä

Vihreän siirtymän tarvitsemien raaka-aineiden vahvan kysynnän voi haastaa Woodmacin mukaan kolme mahdollista tekijää:

  • kuluttajien tietoisuuden lisääntyminen, joka kaivaa maata metallien primäärituotannon alta pidemmällä aikavälillä
  • saatavuuteen liittyvä systeeminen epävarmuus
  • metallien tuotantoketjujen hallinnan keskittyminen, joka jättää monet toimijat kasvujuhlien ulkopuolelle.

Poikkeuksellista tälle supersyklille on, että luvassa oleva superkasvu on ollut ennakoitavissa jo hyvissä ajoin. Hyvän näkyvyyden ansiosta kaivosalalla on nyt mahdollisuus toimia etupainotteisesti varmistaakseen markkinoiden toimivuuden myös pidemmässä juoksussa, arvioi Wood Mackenzie raportissaan. Toisaalta, mikäli kaivosala ei ryhdy toimenpiteisiin, on riskinä perinteinen vahvaa nousujaksoa seuraava syvä sukellus, jollaisia alalla on perinteisesti totuttu näkemään, arvioi Wood Mackenzie raportissaan.

Historian opit auttavat

Luonnonvarasektori, joka kattaa laajan joukon metalleja, hiilen, öljyn ja kaasun, on kokenut kaksi raaka-ainehyödykkeiden supersykliä toisen maailmansodan jälkeen. Molemmat kestivät vuosikymmeniä. Vaikka niiden lähtötilanteet olivat erilaiset, johtivat ne molemmat ennennäkemättömän nopeaan kysynnän kasvuun, johon tuotanto ei pysytynyt riittävän nopeasti vastaamaan tyydyttääkseen kysynnän, kuvailee Woodmac artikkelissaan.

Viimeisin supersykli sai alkunsa 2000-luvun alkuvuosina ja sen taustalla oli Kiinan nopea ja vahva panostus teollistumiseen ja kaupungistumiseen. Tämän seurauksena lähes kaikki raaka-aineet päätyivät mukaan syklin pyörteisiin.

Kaksikymmentä vuotta sitten Kiinan osuus rautamalmin globaalista kulutuksesta oli vain 20 prosenttia ja kuparin kulutuksesta 12 prosenttia. Tänä päivänä Kiinan energiatuotanto nojaa 80 prosenttisesti hiilen, öljyn ja maakaasun käyttöön samalla kun maa kuluttaa noin puolet maailman rautamalmin ja perusmetallien tuotannosta.

Wood Mackenzien analyysin pohjana on moniulotteinen arvio siitä, tuleeko seuraava supersykli muuttamaan hyödykkeiden markkinoita vastaavassa mittakaavassa.

Hetken huumaa?

Markkinoiden puhe supersyklistä rakentuu useimpien raaka-aineiden vahvaan kysyntään ja kovaan hintaralliin viimeisten 6 – 9 kuukauden aikana. Woodmac arvioi, että nyt nähty vahva meno markkinoilla perustuu pitkälti koronapandemian jälkeiseen hetkelliseen kysynnän kasvuun. Viime kuukausien tapahtumien perusteella ei voida vielä päätellä, että kyseessä olisi kysynnän rakenteellisesta muutoksesta tai uuden supersyklin lähtölaukauksesta.

Monet analyytikot odottavatkin talouden jäähtyvän nopealla aikataululla. Ensimmäisiä toimenpiteitä markkinoiden rauhoittamaiseksi on jo nähtykin, kuten OPEC+ -ryhmän päätös kesällä 2021 nostaa tuotantomääriään välttääkseen hinnannousua. Vastaavasti Yhdysvaltojen keskuspankki on varoitellut korkojen nostamisesta vuonna 2023 ja Kiinan valtio on varoitellut ylenpalttisesta spekuloinnista raaka-aineilla. Kiinan on myös myynyt keskeisiä metalleja valtion varastoista lähettääkseen markkinoille viestiä, että maa on valmis aktiivisesti puuttumaan raaka-ainemarkkinoiden ylikuumenemiseen, kertoo Woodmac.

Kysynnässä tapahtumassa rakenteellinen muutos

Raaka-aineiden markkinoilla on nähtävissä rakenteellinen muutos ainakin tiettyjen hyödykkeiden osalta, arvioi Woodmac. Yhtiö ennustaa nopeaa elpymistä, jonka pohjana on vihreä siirtymä ja siihen liittyvät infrastruktuuri-investoinnit.

Konsulttiyhtiö Wood Mackenzien analyysin pohjana on kolme vaihtoehtoista kehityspolkua matkalla kohti hiilineutraalisuutta:

  • ”base case”, joka on pitkälti linjassa +3 °C –skenaarion kanssa ilmaston lämpenemisestä
  • Accelerated Energy Transition 2 (AET-2) –skenaario, joka on linjassa +2 °C –ilmastonlämpenemisskenaarion ja vuoteen 2070 mennessä toteutuvan hiilineutraalisuuden kanssa
  • AET-1.5-skenaario, joka on linjassa +1,5 °C –ilmastonlämpenemisskenaarion ja hiilineutraalisuuden v. 2050 mennessä kanssa.

 

Kuva 1. Wood Mackenzien kolme vaihtoehtoista skenaariota matkalla kohti hiilineutraalisuutta. (Lähde: Woodmac 2021)

Massiiviset investoinnit jakavat hyödykkeet voittajiin ja häviäjiin

Kiinan ennätyksellinen 18,3 prosenti talouskasvu vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä edellisvuoteen verrattuna ja Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin massiivinen 1.9 biljoonan dollarin elvytyspaketti ovat polttoainetta raaka-aineiden kysynnän vahvalle kasvulle.

Nämäkin hurjat luvut kalpenevat siinä vaiheesssa, kun maailma – jälleen kerran monella tavalla Kiinan vetämänä – keskittyy mammuttimaiseen tavoitteeseen tehdä globaalista taloudesta hiilineutraali, täräyttää Woodmac analyysissään.

AET-1.5-skenaarion pohjalta konsulttiyhtiö arvioi, että tarvitaan 50 biljoonaa dollarin investoinnit seuraavien kolmen vuosikymmenenn aikana infrastruktuurin sähköistämiseen ja modernin yhteiskunnan hiilidioksipäästöjä aiheuttavien toimintojen uudelleensuunnitteluun ja –toteutukseen.

Sillä aikaa kun maailma yrittää saada otetta siirtymän massiivisesta mittakaavasta ja metallintuottajat näkevät märkiä unia tulevista huippuvuosista, muiden hyödykkeiden merkitys hiipuu: mitä parempaan vauhtiin siirtymisessä kohti hiilineutraalisuutta päästään, sitä vahvemmin hyödykemarkkinat jakautuvat voittajiin ja häviäjiin, arvioi Woodmac. Ennen kuin voi päätellä, ketkä ovat voittajia ja ketkä häviäjiä, on syytä tarkastella, mitkä raaka-aineet menettävät merkitystään.

Fossiiliset luuserit

Nyt käynnistymässä oleva raaka-ainehyödykkeiden supersykli on ensimmäinen kautta historian, jossa hiilivedyt eivät ole kuskinpukilla, korostaa Woodmac analyysissään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö öljyllä, kaasulla ja hiilella olisi merkittävää roolia siirtymävaiheessa. Maailmantalous tulee nojaamaan fossiilisiin polttoaineisiin vielä vuosia.

Woodmacin base case –skenaariossa fossiiliset polttoaineet vastaavat edelleen 75 prosentista maailman primäärienergian kysynnästä.  Öljynkulutus jatkaa kasvuaan saavuttaen huippunsa 108 miljoonaa barrelia päivässä 2030-luvun puolivälissä. Kaasunkulutuksen huippukulutus saavutetaan muutamaa vuotta myöhemmin. Jopa hiilen kulutus kasvaa tässä skenaariossa 2020-luvun ajan, ainakin siihen saakka, kunnes nyt rakenteilla olevat hiilivoimalaitokset valmistuvat. Woodmac ennustaa kuitenkin, että kaikki fossiillisten polttoaineiden kulutuksen kasvu hidastuu, kun hiilineutraalisuuteen tähtäävät toimenpiteet alkavat vaikuttaa.

AET-2-skenaariossa fossiilisten polttoaineiden kysyntä putoaa puoleen, kun vähähiilinen energia kasvattaa markkinaosuuttaan. Sähköautojen nopea yleistyminen pudottaa öljyn kysynnän 35 miljoonaan tynnyriin päivässä vuoteen 2050 mennessä, joka tarkoittaa 70 prosentin pudotusta tämän päivän tasosta. Öljyn hinnan Woodmac ennustaa putovan alle 20 dollariin barrelilta. Myös hiilen kysyntä kääntyy jyrkkään laskuun.

Kaasun kysynnän Woodmac arvioi pysyvän vahvana. Metaanin matalampi hiilipitoisuus, hiilen talteenoton ja varastoinnin (carbon capture and storage, CSS) laajamittainen kehittäminen sekä käyttö teollisuus- ja energia-alalla yhdessä sinisen vedyn kanssa auttaa kaasun kysyntää pysymään nykyisellä tasolla.

Woodmac korostaa myös, että öljyn, kaasun ja öljyn kysyntä ei tule katoamaan hetkessä, vaan niitä tullaan käyttämään vielä vuosikymmeniä. Alalla tullaan näkemään myös samanlaisia markkinasyklejä ja hintaheilahteluja kuin ennenkin. Vähähiilinen siirtymä tulee kuitenkin väistämättä johtamaan fossiilisten polttoaineiden kannalta vain yhteen lopputulemaan: kysyntä tulee romahtamaan – kysymys on vain ajoituksesta.

Energiametallit voittajina

Vähähiilisen siirtymän voittajia ovat teollisuusmetallit, joita tarvitaan yhteiskunnan sähköistämiseen. Ilman jättimäistä lisäystä uusiutuvaan energiaan, energiansiirtoon ja mahdollistaviin teknologioihin käytettävien kaivosmineraalien tuotannossa on globaaleihin hiilineutraalisuustavoitteisiin mahdoton päästä, kiteyttää Wood Mackenzie realiteetit.

Jos raaka-aineiden kulutus ja metallinjalostuksessa käytettävät teknologia pysyvät nykyisellä tasolla tulevina vuosikymmeninä, tulee epäsuhta raaka-aineiden kysynnän ja tarjonnan välillä kasvamaan lähes käsittämättömän suureksi kaikissa kolmessa skenaariossa, täräyttää Woodmac artikkelissaan.

Kuten kaikkien raaka-ainehyödykkeiden, vähähiiliseen siirtymään tarvittavien metallien tuottajien on korvattava vanhoja kaivoksia, kun ne on käytetty loppuun ja suljettu. Woodmacin base case –skenaariossa tämä haaste on vielä hallittavissa, mutta AET-2-skenaariossa vuosittain kaivosteollisuuteen tarvittavan lisäkapasiteetin tarve nostaa kyynelee silmiin: vuoteen 2030 mennessä koboltin tuottajien tulisi kasvattaa tuotantoa 167 prosenttia sen päälle, mitä heillä on jo nyt ennusteissaan. Vastaavasti kuparin osalta pitäisi löytää 85 prosenttia lisää kaivostuotantoa verrattuna base case –skenaarioon. Tämä tulee olemana suunnaton haaste kaivossektorille ja metallintuottajille, muistuttaa Wood Mackenzie.

Kuva 2. Tarve kasvattaa metallien tuotantoa base case – ja AET-2-skenaarioissa.  (Lähde: Woodmac 2021)

Vaikka edellä kerrotun pitäisi olla positiivinen viesti metallintuottajille ja sijoittajille, jotka valmistautuvat pitkään ja vahvaan kysyntää, kehottaa Woodmac pistämään jäitä hattuun. Taustalla on nimittäin isoja ja väistämättömiä teemoja, jotka tulevat haastamaan kaivosyhtiöiden ja metallintuottajien näkymiä.

Kuluttajien tietoisuus lisääntyy

Metalleista kiinnostuneet ihmiset puhuvat jo tällä hetkellä innokkaasti energiamurroksesta ja vihreästä siirtymästä sekä niiden vaatimista massiivisesta määrästä metalleja. Poliitikot, yrittäjät, kuluttajat ja sijoittajat liehittelevät yhdessä rintamassa tuottajia. Mutta jos mietitään sitä huimaa määrää metalleja, joita tarvitaan lisää seuraavien 20 vuoden aikanan – 360 miljoonaa tonnia (Mt) alumiinia, 90 Mt kuparia ja 30 Mt nikkeliä Woodmacin AET-2-skenaariossa – voi tilanne kääntyä tuottajille täysin vastakkaiseksi.

 

Kuva 3.  Energiametallien tarpeen kasvu vuoteen 2030 mennessä.  (Lähde: Woodmac 2021)

Yhä kasvavassa määrin yhteiskunta, sijoittajat ja hallitukset nostavat esille raaka-aineiden tuotantoon – kaivostoimintaan ja jalostukseen – liittyvät kysymykset. Jos metallintuottajat onnistuvat liian hyvin kiinnittämään kuluttajien huomion siihen, kuinka paljon neitseellisiä raaka-aineita tarvitaan autojen, kännyköiden ja uuden energiainfrastruktuurin rakentamiseen, voivat ne saada kuluttajien vihat niskaansa, muistuttaa Woodmac artikkelissaan.

Ja mikäli hallitusten politiikka pakottaa valmistajat vähentämään primääristen metallien kulutusta, voi supersykli saada vähemmän onnellisen lopun. Vastuullinen ja tiedostava kuluttaminen saattaa hyvinkin olla seuraava vaihe yhteiskunnallisessa heräämisessä. Tämä kehitys voisi olla epäilemättä vähemmän miellyttävä niille, jotka pyrkivät tekemään tiliä metallien kasvavalla kysynnällä, pohtii Wood Mackenzie.

Markkinakupla uhkaa

Wood Mackenzie on huolissaan, että markkinoille on syntymässä kestämätön hintakupla sen seurauksena, että toimijoilla on halua kotiuttaa voitot tulevasta kysynnän kasvusta. Maailma tulee väistämättä tarvitsemaan lisää keskeisiä metalleja – mutta ei vielä, muistuttaa konsulttiyritys. Monille näistä kuumista metalleista on huomattavaa ylitarjontaa seuraavien 3 – 5 vuoden aikana.

Ylitarjonnan pitäisi rahoittaa hintakehitystä, mutta se voi myös viivästyttää investointeja uusiin malminetsintä- ja kaivoshankkeisiin, joista molempiä käynnistetään tyypillisesti silloin, kun hintakäppyrät osoittavat ylöspäin – ja usein viisi vuotta liian myöhään, muistuttaa Woodmac.

Kaivosalalla ja metallintuottajilla on kuitenkin käsissään ainutlaatuinen tilaisuus toimia ennakoivasti ja varmistaa, että tarjontaa kriittisille metalleilla on siinä vaiheessa, kun niitä eniten tarvitaan.

Supersykliä edeltänyt, koronan jälkeinen hintapiikki houkuttelee investointeja juuri nyt, mikä tarkoittaa, että uutta tuotantoa tulisi markkinoille juuri oikeaan aikaan. Woodmac kehottaakin yhtiöiden hallituksia ja sijoittajia keskittymään tulevaisuuden mahdollisuuksiin, vaikka hintaralli rauhoittuisikin seuraavina vuosina.

Hillitymmästä menosta pienempi krapula

Tulevan supersyklin moottorina on vähähiilinen siirtymä, mutta se ei tule kohtelemaan kaikkia raaka-aineita samalla tavalla. Osan hinta ei nouse lainkaan, ja jos nousuvaihetta ei pelata oikein, potentiaalisten hyötyjienkin hintakehitys saattaa törmätä tulevan kysynnän rakenteellisiin ongelmiin, muistuttaa Wood Mackenzie artikkelissaan.

Hyödykkeiden supersykli ei ole mikään ihmelääke metallisektorille. Nousukauden jälkeinen krapula hylättyjen kaivosten ja menetettyjen sijoittajien muodossa ovat perinteisesti aiheuttaneet tuottajille paljon pidempiaikaista vahinkoa, kuin romahdusta edeltäneen nousukauden tuomat hyödyt.

Ensimmäistä kertaa alan historiassa perustavaa laatua oleva siirtymä kysynnässä on viitoitettu paljon ennen kuin murros tapahtuu. Tämän ansiosta alalla on mahdollisuus ryhtyä toimiin jo ennen kuin toimitusketjut paisuvat yli äyräiden. Vaikka tämä saattaisi leikata osan hurjimmista kasvuluvuista, tasoittaisi se varmasti laskukauden krapulaa ja johtaisi pidemmällä tähtäimellä kestävämpiin markkinoihin, korostaa Woodmac.

Kun mietitään, mitä kaivos- ja metallijalostusala on saanut kärsiä sen jälkeen, kun edellinen supersykli päättyi, ovat kaikki varmasti sitä mieltä, että tämä sykli kannattaisi hoitaa toisella tavalla, kiteyttää konsulttiyritys Wood Mackenzie analyysinsä.

Business as usual

Mining.com pitää Wood Mackenzien esittämistä kolmesta skenaariosta todennäköisimpänä base case –vaihtoehtoa, jossa fossiilisten polttoaineiden kysyntä kasvaa pitkälle 2030-luvulle ja alumiinin, nikkelin, kuparin, litiumin ja koboltin kysyntä kasvaa vahvasti, mutta tilanne on kaivosteollisuudelle enemmän tai vähemmän ”business as usual”.

”No trillions of dollars, no inconceivable large gaps between supply and demand, just another honest day’s digging”. Mining.com 16 July 2021

(Julkaistu 20.7.2021)

Lähteet:

Lisää aiheesta:

 

 

 

 

 

 

 

About the author