Kriittiset materiaalit ja huoltovarmuus –sivusto on seurannut koronaepidemian vaikutuksia kriittisten raaka-aineiden ja materiaalien näkökulmasta. Mitä koronaepidemia on opettanut meille (tähän mennessä) kriittisten materiaalien huoltovarmuudesta ja yritysten jatkuvuudenhallinnasta niiden osalta?
”Selvityksen perusteella organisaatiot ovat pääosin tietoisia hengityssuojainten saatavuuteen liittyvistä riskeistä, kuten materiaalien ja valmistuksen keskittymisestä voimakkaasti tiettyihin maihin. Haasteena on, että vaikka riskeistä ollaan tietoisia, yritykset näyttävät olevan liiankin luottavaisia hengityssuojainten saatavuuteen.”
Edellä oleva teksti on hieman muokattuna vuonna 2017 valmistuneesta Huoltovarmuuskeskuksen Teknologiapoolin teettämästä selvityksestä, jossa arvioitiin suomalaisten teollisuusyritysten varautumista mahdollisiin häiriöihin kriittisten raaka-aineiden ja materiaalien saatavuudessa. Keskeinen lopputulema vuonna 2017 oli, että valtaosa yrityksistä luotti varautumisessaan hyvään tuuriin.
“Kyselyn mukaan vain viidenneksellä vastanneista yrityksistä on olemassa riskienhallintasuunnitelma kriittisten metallien saatavuus- tai hintariskin varalle. Osa yrityksistä arvioi, että vaikka suunnitelma on, ei sen kattavuus ole riittävä.” (Kriittiset metallit ja huoltovarmuus –selvitys, HVK 2017)
Vuoden 2017 kyselyssä pandemiaa ei pidetty riskinä
Vaikka pandemioita on nähty vuosien varrella, vuonna 2017 niitä ei tunnistettu riskiksi, joka voisi häiritä kriittisten raaka-aineiden saantia (ks. kuva 1). Todennäköisempinä uhkia pidettiin suurten tuottajamaiden (Kiina) toimenpiteitä, perinteisiä tai kauppasotia ja luonnonmullistuksia.
Kuva 1. Kriittisten metallien markkinahäiriöiden mahdollisia aiheuttajia. (Lähde: Kriittiset metallit ja huoltovarmuus –selvitys, HVK 2017)
Itse olin 2000-luvun alkupuolella Risto Linturin vetämällä radikaalien innovaatioiden kurssilla. Linturi puhui paljon pandemioista, esimerkkinä ulkoisesti shokista, joka voi muuttaa radikaalisti maailmaa. Vuonna 2003 koettu SARS-epidemia oli lievä varoitus siitä, mitä globaali pandemia voisi tarkoittaa. Pakko myöntää, että Linturi oli oikeilla jäljillä, vaikka me kurssilaiset ehkä pidimme hänen panepidemia-näkemyksiään vähän liian scifi-juttuina vakavasti otettavaan innovointiin.
Meno on kuin harvinaisten metallien markkinoilla vuosina 2010-2011
HVK:n kriittisten materiaalien selvitystä tehdessä kiinnostava esimerkki markkinahäiriöistä oli vuosina 2010-2011 harvinaisten maametallien markkinoilla koettu shokki, joka heijastui suomalaistenkin teollisuusyritysten toimintaan.
Heinäkuussa 2010 Kiinan kauppaministeriö ilmoitti, että Kiina leikkaa harvinaisten maametallien tuotantoaan 72 %. Syyskuussa 2010 Kiina pysäytti kokonaan harvinaisten maametallien viennin Japaniin kalastusalusselkkauksen jälkeen. Kiinan mukaan se joutui rajoittamaan ympäristösyistä harvinaisten maametallien myyntiä ulkomaille, vaikka sen omalle REE-teollisuudelle on tyypillistä ympäristöhaitat ja alkeelliset tuotantomene telmät. Kiina perusteli rajoituksia myös sillä, että se tarvitsee harvinaiset maametallit oman vihreän kasvunsa edistämiseen. Kiina pudotti vientinsä 24.000 tonniin vuonna 2010. Kysyntä maailmalla oli 2010-luvun alussa reilusti suurempi. Jo vuonna 2007 harvinaisia maametalleja käytettiin erilaisten tuotteiden valmistukseen 100.000 tonnia. Määrän arvioitiin kaksinkertaistuvan vuoteen 2015 mennessä. Kun harvinaisten maametallien käyttökohteiden lukumäärä lisäksi kasvoi nopeasti, harvinaisten maametallien hinnat monikertaistuivat vuosina 2010–2011. Eräiden metallien hinnat jopa satakertaistuivat. (Kriittiset metallit ja huoltovarmuus –selvitys, HVK 2017)
Erään suomalaisen teollisuusyrityksen toimitusjohtaja kertoi selvitystä varten tehdyssä haastattelussa, miten kiinalaiset heittivät romukoppaan liike-elämän normaalit lait, kuten olemassa olevat sopimukset tai sovitut toimitusmäärät, -ajat ja -hinnat. Meno oli kuin villissä lännessä.
Kriisi ei ole ehtinyt vielä raaka-aineisiin
Koronaepidemia ei ole vielä iskenyt kovin pahasti raaka-ainemarkkinoille, mutta ehkä sekin vaihe vielä nähdään. Kun Kiinassa väki ei päässyt palaamaan uudenvuoden-lomiltaan työpaikoilleen, pysähtyivät tuotantolaitokset. Helmikuussa Kiinassa pysähtyi sähköautojen valmistus ja sen perässä akkutehtaiden tuotanto. Akkujen raaka-ainevalmistuksessa varsinaista pulaa ei syntynyt, koska monet raaka-aineen tuottajat olivat tehneet tavaraa varastoon ennen uudenvuoden pyhiä. Varastot olivat täynnä, mutta tavara ei liikkunut tehtaille. Eniten kärsivät ne tuottajat, joiden asiakkaat olivat Kiinan ulkopuolella, koska satamat olivat kiinni. Myös harvinaisten maametallien tuotanto hiipui Kiinassa.
Kiinan tilanne alkoi heijastua länsimaihin esimerkiksi elektroniikka-alan ja autoteollisuuden kautta. Euroopassa Fiat sulki ensin tehtaansa, koska Kiinasta ei saatu enää autojen osia tuotantoa varten. Aasiassa Kiinan seisokit iskivät erityisesti Hyundain tuotantoon. Myöhemmin myös muut autovalmistajat ruotsalaista Scaniaa myöten joutuivat pistämään tehtaansa kiinni joko komponenttipulan tai koronarajoitusten takia epidemian vyöryessä länsimaihin. Komponenttipula vaikuttaa myös suomalaiseen teollisuuteen, kun osien ja puolivalmisteiden tuonti esimerkiksi Saksasta on hiipunut.
Mitä terveydenhuollon laitteiden ja suojavälineiden tilanteesta voi oppia?
Olen ollut itse mukana viimeiset kolme viikkoa hankkeessa, jossa pyritään nopealla aikataululla käynnistämään terveydenhuollossa käytettävien suojavälineiden tuotantoa Suomessa. Tässä projektissa on joutunut miettimään käytännön tasolla jatkuvuudenhallintaan ja huoltovarmuuteen liittyviä asioita. Seuraavassa viisi käytännön asiaa jatkuvuudenhallintaan liittyen, jotka kannattaisi huomioida kansallisesti, tai ihan vaan omassa yrityksessä. Eli Koronan Top 5 opit (tähän mennessä).
Oppi #1. Varaudu pahimpaan
Estonian uppoaminen, WTC-iskut, Aasian tsunami, koronaepidemia. Viime vuosikymmenet ovat opettaneet, että totuus on tarua ihmeellisempää. Reilu vuosi sitten teimme selvityksen Huoltovarmuuskeskuksen Kemian poolille, miten Suomessa pärjättäisiin, jos lipeän tai etanolin saatavuuteen tulisi häiriöitä. Molempien osalta tilanne näytti hyvältä: tuttuja perusraaka-aineita, joita valmistetaan monessa maassa, ja joita käytetään paljon eri toimialoilla ja käyttökohteissa. Omaa tuotantoakin löytyy, kiitos Altian tehtaiden. Haastatteluissa yritykset luottivat siihen, että jos omat varastot loppuvat, niin tutut saman alueen firmat kyllä auttavat. Ja jos Suomesta aine loppuu, niin kyllähän sitä ainakin Ruotsista tai Saksasta saa. Koronaepidemian yksi suurimmista takaiskuista oli se, että kaikki Euroopan maat kärsivät siitä käytännössä yhtäaikaa: kaikissa maissa tuotanto pysähtyi ja kaikki maat taistelevat samoista hengitys- ja muista suojaimista. Käsidesin kysyntä on myös kasvanut rajusti, joten myös parhaan etanolilaadun kysyntä kasvoi voimakkaasti.
Oppi #2. Kotimainen tuotanto on hieno asia
Paljon on puhuttu siitä, että koronaepidemia on kuoliniskun globaaleille arvoketjuille. Näin tuskin tulee käymään, mutta kriisin aikana on huomattu, miten hieno asia kotimainen tuotanto on. Oma lääke- tai etanoliteollisuus on näinä aikoina arvokasta. Valitettavasti paljon kriittistä tuotantoa on ajettu alas viime vuosina, esimerkkinä kotimainen hengityssuojainten valmistus. Nyt samaa teollisuutta rakennetaan pikavauhdilla uudelleen, mikä on kova haaste tappavan epidemian painaessa päälle.
Oppi #3. Turvallisuudesta ei tingitä
Viime viikkoina on tullut istuttua paljon palavereissa lääkinnällisten tuotteiden markkinavalvonnasta ja hyväksynnnästä vastaavien viranomaisten kanssa. Kun uusia tuotteita pitäisi tuoda nopeasti markkinoille, voi EU:n ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset tuntua raskailta, ja testaus- ja hyväksyttämismenettelyt tuskastuttavan pitkiltä. Euroopan komissio on tullut vaatimuksissaan vastaan sen verran, että erilaista vaatimuksenmukaisuuden osoittamiseen liittyvää byrokratiaa on kevennetty, mutta yksi asia on selvä: turvallisuudesta ei tingitä.
Oppi #4. Vertikaalinen integrointi on hieno asia
Yksi positiivisimmista yllätyksistä käynnissä olevassa kotimaisen tuotannon käynnistämiseen tähtäävässä projektissa on ollut eräs suomalainen koronatestejä kehittävä yritys, joka on varmistanut tuotantonsa kaikki vaiheet joko valmistamalla raaka-aineet itse, tai hankkimalla huomattavat varastot tarvittavia materiaaleja ja komponentteja. Vaikka tällainen toimintatapa voi tuntua nykyisessä verkostoituneessa ja keskinäisriippuvaisuuteen perustavassa maailmassa vanhanaikaiselta, tällaisina aikoina tuo panostus maksaa kyllä itsensä takaisin.
Oppi #5. Kohta tulee pulaa koneista ja raaka-aineista
Hengityssuojainten tilanne havainnollistaa hyvin häiriötilanteiden eskaloitumisen: kun suojainten käyttö ja kysyntä kasvoi nopeasti, myytiin varastot lähialueilta nopeasti loppuun. Tilannetta hankaloittivat maiden asettamat vientikiellot ja -rajoitukset. Yksi räikeimmistä esimerkeistä oli Donald Trumpin kielto isolle suojainvalmistaja 3M:lle myydä suojaimia muualle kuin Yhdysvaltain markkinoille, vaikka suojaimet olisi valmistettu esimerkiksi yhtiön Kiinan tehtailla. Kuvaan ilmestyy myös monenlaisia onnenonkijoita, jotka haluavat hypätä nopeasti räjähdysmäisesti kasvaville markkinoille, sekä luonnolliset ihan pesunkestäviä huijareita. Kun tilanne eskaloituu eikä valmiita tuotteita ole saatavilla, alkavat yritykset hankkia tuotantolinjoja ja raaka-aineita. Pian niidenkin vientiä aletaan säädellä, tai ainakin hinnat nousevat pilviin ja toimitusajat venyvät. Vaihtoehtoisia raaka-aineita on haastava löytää, koska vaatimukset tuotteiden ominaisuuksille ja hyväksynnöille ovat kovat suojaimien kaltaisille lääkinnällisille laitteille. Ennen pitkää vaikutus alkaa ulottua myös raaka-aineisiin, joita käytetään tuotteissa olevien materiaalien valmistukseen. Esimerkiksi Kiinassa nähtiin helmikuussa, miten hengityssuojainten kova kysyntä kasvatti polypropyleenin kysyntää. Kiina tuotti vuonna 2019 viisi miljardia hengityssuojainta, Wood Mackenzie arvioi helmikuussa määrän nousevan tänä vuonna ainakin 30%. Yhteen hengitysuojaimeen tarvitaan kuitenkin vain 4 grammaa polypropyleenikuitua, joten vaikutus on rajallinen.
Johtopäätökset: Nykyinen koronatilanne on poikkeuksellinen globaali häiriö, joten esimerkiksi edellä kuvatut koronan aiheuttamat ilmiöt eivät ihan helposti toteudu yksittäisillä toimialoilla tai yksittäisessä maassa. Näin Suomen akkuklusterin parissa normaalioloissa työskentelevän huoltovarmuus-henkisen ihmisen kauhuskenaario olisi ebola-epidemia Kongossa, joka iskisi rajusti akku- ja sähköautoalaan, vaikka koboltin määrää on vähennetty litiumioniakuissa ja uusia koboltintuottajia on nousemassa. Mutta koronaepidemian jälkeen ei enää mikään skenaario tunnu liian villiltä ollakseen totta. Onneksi Suomesta löytyy kobolttiakin.
Lisää aiheesta:
Scanian tuotanto- ja logistiikkaosaajia auttamaan Getingenin hengityskonetehtaalle Ruotsissa
Kuljetaanko Suomessa koronaviruksen kanssa samanlaista polkua kuin Wuhanissa?
Koronavirus testaa teknologia-alan toimitusketjujen resilienssin
Koronavirus iskee Kiinan kemianteollisuuteen rajummin kuin SARS aikanaan