Erittäin tiukka tilanne tinan markkinoilla jatkuu, uutisoi Reuters. Tinan hinta London Metal Exchange (LME) –pörssissä lähentelee jo 27.500  dollarin hintaa tonnilta. Reutersin mukaan näyttää siltä, että osalta maapalloa on päässyt tämä piirilevyjen juotoksissa käytettävä välttämätön metalli loppumaan.

Kiinasta on tulossa tinan tarvitsijoiden viimeinen oljenkorsi. Kiina on vaihtanut roolia tinan nettotuojasta jalostetun tinan nettoviejäksi, kertoo Reuters. Tilanne muuttui helmikuussa ja maaliskuussa tinan vienti Kiinasta nousi 939 tonniin, joka on suurin kuukausittain määrä sitten vuoden 2019.

Myös Kiinan viennin vuoden 2021 ensimmäisen neljänneksen kokonaismäärä 2.151 tonnia vastaa jo lähes puolta koko vuoden 2020 viennistä. International Tin Association arvioi, että tilanne heijastelee myös kysynnän laskua Kiinan kotimarkkinoilla tinan korkean hinnan takia.

Kiina on maailman suurin jalostetun tinan tuottaja

Maailman suurin tinan tuottaja Kiina oli myös maailman suurin tinan tuoja vielä viime vuona. Nyt tilanne on siis kääntynyt niin, että Kiina onkin jalostetun tinan nettoviejä. Yli 70 % jalostetusta tinasta tulee Kiinasta, Indonesiasta ja Malesiasta, noin 14 % tuotetaan Perussa, Boliviassa ja Brasiliassa. Tinan tuotannon ja jalostuksen keskittyminen maantieteellisesti rajatulle alueelle on tehnyt tinan toimitusketjusta  suhteellisen haavoittuvan eri maiden koronatoimenpiteille.

Useat merkittävimmistä tinajalosteiden tuottajista leikkasivat tuotantoaan tai pitivät taukoa tuotannossaan koronaepidemian takia keväällä 2020. Roskillin arvion mukaan jalostetun tinan tuotanto laski edellä mainituista syistä noin 5 % vuodesta 2019 vuoteen 2020.

Kuva 1. Tuttu kuvio raaka-ainemarkkinoilla: Kiina on ykkönen tinassakin. (Lähde: International Mining, 25.1.2018)

Indonesian vienti laskee

Tinan korkea maailmanmarkkinahinta ei ole lisännyt tinan tuotantoa Kiinan ulkopuolella, kertoo Reuters. Esimerkiksi tinan vienti Indonesiasta, joka on maailman suurin tinan viejä, laski 24% vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Suunta on ollut laskeva jo vuodesta 2018.

Indonesian suurin tinan tuottaja PT Timah on indikoinut, että tämän vuoden tuotanto ja myynti jäävät  matalammalle tasolle. Reutersin mukaan aika näyttää, pystyykö Indonesian yksityinen sektori kasvattamaan tinan tuontia. Toinen iso kysymys on, pystyvätkö tinan tuottajat viemään tinaa ulos maasta, kun valtion kontrolli on tiukka.

Samaan aikaan sulaton käyttökatkos malaysialaisen MSC:n tuotantolaitoksella ja noin 500 tonnin tuotannon viivästyminen ei normaaliolosuhteissa päätyisi edes otsikoihin, mutta nykyisessä tilanteessa uutinen on ikävä takaisku muutenkin jo vaikeuksissa olevalle tinan toimitusketjulle.

Kiina nousee pelastajaksi

Tinan varastotasot Kiinassa ovat korkealla, kertoo Reuters uutisessaan. Shanghai Futures Exchangen (ShFE) varastossa on tällä hetkellä 7.512 tonnia tinaa, jossa on lievää laskua maaliskuun 8.853 tonnin tasolta, jossa näkyy kuitenkin kiinalaisen uudenvuoden tyypillinen sesonkivaikutus.

Kiinan jalostetun tinan tuotanto on nousussa eikä tinan tuonti Myanmarista näytä Reutersin mukaan häiriintyneen sotilasvallankaappauksesta huolimatta – ainakaan vielä.

Avaimet tinan hintakehitykseen lähitulevaisuudessa ovat Kiinan käsissä. Indonesian tinan vienti saattaa kasvaa kuluvan vuoden loppupuolella, mutta kunnes näin tapahtuu, Kiinan vienti on tärkein reitti helpottaa muun maailman kokemaa tinan erittäin haastavaa saatavuustilannetta.

Aika näyttää, kuinka paljon Kiinalla on varaa viedä maasta tinaa, jota sen oma elektroniikkateollisuus tarvitsee, muistuttaa Reuters artikkelissaan.

Toim. huom. Tinan haastavasta markkinatilanteesta on kerrottu tällä sivustolla aiemminkin. Saa nähdä, tuleeko tinasta yksi uusi toteutuva riski elektroniikkateollisuudelle, joka kärsii jo tällä hetkellä pahasta puolijohdepulasta. Tätä sirupulan kanssa kärvistelevä autoteollisuus ei todellakaan kaipaa.  Kriittisten metallien saatavuusongelmista tulee uutisia lähes päivittäin. Nämä eivät ole enää edes mitään hiljaisia signaaleja, kun lehtien otsikoissa kerrotaan tuotannon pysähtymisestä tai ainakin häiriöistä eri teollisuudenaloilla. Toivottavasti yritykset ja poliitikot ymmärtävät, millainen kehitys on käynnissä kriittisten raaka-aineiden osalta. Villimmät ajat ovat vielä edessä, kun nyt putkessa olevat yli 200 akkutehdasta pyörähtävät käyntiin. Silloin tullaan tappelemaan litiumista, koboltista ja akkulaatuisesta nikkelistä. Ja varmasti monesta muustakin litiumioniakkujen valmistuksessa käytettävästä kemikaalista ja materiaalista, kuten sirupulan yhteydessä on nähty piikiekkojen etsauksessa käytettävän vetykloridin kanssa. Sähköistyvä yhteiskunta rohmuaa myös kuparia, jonka hinta onkin kivunnut jo ennästyslukemiin. Tinan kohdalla toistuu jälleen tuttu tilanne eli Kiina hallitsee jalostetun tinan globaaleja markkinoita. Onneksi Kiinalla riittää tinaa vientiin ja kiinalaiset jalostajat haluavat hyödyntää maailmanmarkkinoiden korkean hinnan. Mutta kuten Reuters artikkelissaan toteaa, ennen pitkää Kiinan on varmistettava, että sen omalle massiiviselle elektroniikkateollisuudelle riittää tätä piirilevyjen juotoksissa käytettävää kriittistä materiaalia. Mielenkiintoinen on myös sotilaskaappauksen keskellä kärvistelevän Myanmarin tilanne: maa on tärkeä harvinaisten maametallien ja tinan tuottaja, mutta vaikka EU ja muut länsimaat puhuvat konfliktimineraalien kielloista, eikä kenelläkään tunnu olevan mitään moraalisia ongelmia ostaa sotilasjuntan ja paikallisten aseellisten joukkojen hallinnoimilla kaivoksilla tuotettuja kriittisiä metalleja. Vastuullisuus tuntuu olevan aika venyvä käsite.

(Julkaistu 29.4.2021)

Lähteet:

 

Lisää aiheesta: 

 

 

 

 

 

 

About the author