Matias Penttilän Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ympäristöoikeuden alaan kuuluva gradu antaa pyyhkeitä EU:lle kriittisten materiaalien heikosti hoidetusta talteenotosta sähkö- ja elektroniikkaromun osalta. Penttilän mukaan ykyinen SER-lainsäädäntö keskittyy liikaa vanhan ympäristöpolitiikan tavoitteisiin.

Penttilä toteaa gradunsa johtopäätöksissä, että EU:n sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätystä koskeva lainsäädäntö on epäonnistunut kriittisten raaka-aineiden kierrätyksessä, koska lainsäädäntö keskittyy liikaa jätehuollon kysymyksiin. Vanhassa ympäristöpolitiikassa painopiste on ollut kaatopaikkakielloissa ja vaarallisten aineiden poistamisessa tuotteista.

Penttilä mukaan EU:n SER-lainsäädäntö ei huomioi riittävästi tämän päivän tavoitteita, kuten materiaalien kierto, materiaalitehokkuus ja materiaalien kriittisyys.  EU:n SER-lainsäädäntö on vanhentunut ja kaipaa päivittämistä, täräyttää Penttilä. Hän myöntää myös, että uudistus saattaa olla tulossa lähivuosina, kun EU tavoittelee kiertotalousohjelman ja Green Dealin tavoitteita.

Kuva 1. Matias Penttilän gradu pohtii, miksi kriittisiä materiaaleja ei saada sähkö- ja elektroniikkaromusta paremmin talteen. 

Materiaalikohtaiset tavoitteet avuksi

Penttilän mukaan yksi keino tehostaa kriittisten materiaalien talteenottoa sähkö- ja elektroniikkaromusta olisi asettaa materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet eri kriittisille materiaaleille. Lisäksi tarvittaisiin muitakin regulaatiotoimia, kuten ekosuunnittelu- ja keräysstandardeja sekä elektroniikan kiertotalousekosysteemin vahvistamista.

Penttilä ei tosin avaa johtopäätöksissään, mitä hän tarkoittaa esimerkiksi kiertotalousekosysteemin vahvistamisella tai millaisia muutoksia ekosuunnittelulainsäädäntöön kaivattaisiin.

Valvontaa lisättävä

Penttilä korostaa, että regulaation päivittäminen ei riitä, jos sääntelyn noudattamisen valvontaan ei panosteta.

”Electronics recycling is currently a ’wild west’ of sorts: legislation is immature and enforcement is incomplete.” (Matias Penttilä, 2020)

Jotta kriittisten materiaalien kierrätysastetta saataisiin nostettua, pitää koko ajattelutapaa SER-kierrätyksen ympärillä muuttaa, linjaa Penttilä.

Tällä hetkellä tärkein tavoite on kierrättää mahdollisimman suuri osuus jätteen kokonaismassasta. Penttilän mukaan tämä tavoite juontaa juurensa ikivanhoista huolista liittyen kaatopaikkojen kapasiteetin riittävyyteen. Tavoite ei myöskään huomioi jätemateriaalien heterogeenisuutta.

Penttilän mukaan nämä tavoitteet eivät ole linjassa nykyaikaisten, monimutkaisten elektroniikkatuotteiden optimaalisen kierrätyksen kanssa. Näissä laitteissa on tyypillisesti pieniä määriä lukuisia eri aineita.

Kiertotalous mukaan

EU:n keskeinen teollisuuspoliittinen tavoite kiertotalous loistaa Penttilän mukaan täysin poissaolollaan SER-direktiivistä. Direktiivin päivityksen pitäisi rakentua aidosti kiertotalousajattelun ympärille ja tunnistaa sähkö- ja elektroniikkaromun todelliset ominaisuudet. Kriittistä on ymmärtää, että SER sisältää pieniä määriä erittäin arvokkaita materiaaleja, joita ei oteta talteen, koska nykyinen lainsäädäntö ei ota niitä huomioon.

Nykyinen SER-lainsäädäntö ei Penttilän mukaan ota huomioon myöskään sitä, että eri metalleilla on erilaiset ympäristövaikutukset, mikä hänen mukaan osaltaan on peruste materiaalikohtaisille kierrätystavoitteille.

Penttilä korostaa myös, että kierrätysteknologian kehitystä pitää seurata tarkasti. Uusia kierrätys- ja talteenottomenetelmiä syntyy jatkuvasti ja lainsäädännön pitäisi ottaa tämä huomioon. Lainsäädännön toimivuutta pitää myös jatkuvasti arvioida.

Lopuksi Penttilä toteaa, että SER-lainsäädäntö, joka edellyttäisi kriittisten materiaalien talteenottoa, olisi kunnianhimoinen ja muuttaisi merkittävästi laajennetun tuottajavastuun pelikenttää. Hän muistuttaa myös, että EU:lla on jo perinteitä kunnianhimoisen ja vaikuttavan lainsäädännön luomisesta, esimerkkinä GDPR.

Penttilän mukaan erityisesti kulutuselektroniikkasektori kaipaa elinkaariremonttia, jos kriittisten materiaalien laajamittaiseen kierrätykseen halutaan päästä ja sitä kautta vähentää riippuvuutta neitseellisistä raaka-aineista. Jotta tähän päästään, pitää SER-lainsäädäntö päivittää.

 

Toim.huom. Penttilän gradu ajoittui  (julkaistu kesäkuussa 2020) tilanteeseen, jossa EU:n kriittisten materiaalien päivitys oli juuri tulossa (julkistettiin 3.9.2020). Samalla komissio julkisti EU:n kriittisten materiaalien toimintasuunnitelman ja uuden European Raw Materials Alliancen julkistus on ovella. Kriittiset raaka-aineet ovat nyt vahvasti EU:n agendalla. Akkudirektiivin päivityksessä, jonka julkaisun pitäisi tapahtua lokakuussa 2020, on ainakin ennakkotietojen perusteella paljon Penttilän kaipaamia uudistuksia. Aika näyttää, mitkä niistä menevät läpi.  Penttilän kritisoima SER-direktiivin painottuminen ympäristökysymyksiin on ymmärrettävää, koska sen valmistelu on DG ENVI:n vastuulla. Uuden akkudirektiivin valmistelussa on ollut mukana aktiivisesti myös DG GROW, mistä johtuen akkudirektiivi huomioi myös EU:n teollisuuspoliittisia tavoitteita ja pyrkimyksiä pienentää EU:n riippuvuutta kolmansien maiden tuottamista raaka-aineista. Penttilä keskittyy tutkimuksessaan vahvasti elektroniikkaan, ja erityisesti kulutuselektroniikkaan, mutta sähkö- ja elektroniikkaromu on myös pesukoneita, jääkaappeja ja muita yksinkertaisempia tuotteita, joiden kierrätyksessä korostuu perusmetallien talteenotto, joka onkin hyvällä tasolla. Penttilän peräänkuuluttama kierrätysteknologioiden kehittymisen huomioiminen on jo mukana sääntelyssä, joka velvoittaa kierrättäjiä käyttämään parhaita saatavilla olevia teknologioita (best available technology, BAT). Tämä on hyvä tapa varmistaa uusien teknologioiden hyödyntäminen siten, että säilytetään sääntelyssä teknologianeutraalisuus. Vähemmälle Penttilän tutkielmassa näyttävät jäävän taloudelliset tekijät, tai pikemminkin realiteetit. Kierrättäjät keskittyvät niihin raaka-aineisiin, joiden talteenotto on taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi harvinaisten maametallien talteenottoa on tällä hetkellä vaikea tehdä kannattavasti. Pakko on paras muusa eli regulaatiolla on tietysti merkittävä ohjaava vaikutus, mutta pelkällä kepillä asiat tapahtuvat hitaammin kuin kepillä ja porkkanalla yhdessä. Lopuksi: se että SER-direktiivissä ei ole mukana kiertotalous-ajattelua on ymmärrettävää, koska nykyinen SER-direktiivi on vanha ja koko kiertotalouden käsite on varsin uusi. Mutta aivan varmaa on, että kriittiset materiaalit ja kiertotalous ovat mukana, kun SER-direktiivi aikanaan päivitetään. Direktiivin päivitys on vaan pitkä prosessi ja maailma ehtii muuttua paljon sen valmistelu- ja käsittelyaikana.

(Julkaistu 12.9.2020)

Lähteet:

  • Penttilä, M. (2020). EU legislation on WEEE recycling and Its failure to close the loop of critical raw materials. Pro gradu –tutkielma, Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta; ympäristöoikeus. www.edilex.fi/opinnaytetyot/21304
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta.

Lisää aiheesta:

 

EU panostaa kriittisiin materiaaleihin: ilman raaka-aineita ei Green Deal toteudu

 

Tulossa lähiaikoina: European Raw Materials Alliance