Pitäisikö unohtaa hetkeksi lihansyönnillä ja lentomatkustamisella syyllistäminen ja laittaa sen sijaan elektroniikkaromun kierrätys kuntoon. 50 miljoonaa tonnia romua vuosittain on kestämätön määrä.

International Electronics Recycling Conference (IERC 2019) viime viikolla Salzburgissa herätti paljon ajatuksia.  Tuntuu uskomattomalta, että sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) kierrätystä ei saada kuntoon, vaikka se auttaisi sekä ilmastohaasteisiin että kriittisten materiaalien riittävyyteen. Viimeiset 10 – 15 vuotta on jouduttu kuuntelemaan samaa tarinaa, mutta ehkä nyt ihmisten ympäristötietoisuuden lisääntyminen nostaa SER-ongelman parrasvaloihin. “It’s now or never for e-scrap”todettiin tällä viikolla World Economic Forumin kokouksessa Davosissa.

Resurssien käyttö karkaa käsistä

UNEP:n International Resource Panelin Jan Potocnik maalasi synkän kuvan maapallon resurssien riittävyydestä. Ilmastosta puhutaan paljon, mutta meillä on muhimassa toinen samanlainen kriisi raaka-aineiden puolella.  1900-luvulla malmien ja mineraalien tuotanto kasvoi 27-kertaiseksi ja materiaalien kokonaiskäyttö 8-kertaiseksi. Kasvuhuonepäästöt kasvoivat 13-kertaisiksi. Eikä meno näytä yhtään hidastuvan 2000-luvulla: Kiina käytti vuosina 2011 – 2013 enemmän sementtiä kuin Yhdysvallat koko 1900-luvulla.

Kuva 1. Jan Potocnik, UNEP IRP, herätteli kierrätysväkeä karuun todellisuuteen. (kuva: ICM AG, 2019)

 

Ulkoisvaikutuksille hintalappu

Potocnikin mukaan nykyinen meno ei voi jatkua, vaan meidän on laitettava hintalappu resurssien käytön ja saastuttamisen ulkoisvaikutuksille. Nykyisin toimijat tuhlaavat resursseja säästääkseen työvoimakustannuksissa. Tämä pitäisi kääntää toisin päin – yritysten pitäisi panostaa työvoimaan ja säästää sitä kautta materiaaleja ja resursseja (kunnostus, uusiokäyttö jne.).

Kiertotalous on vain työkalu

Kiertotalouden konsepti esiteltiin pari vuotta sitten talouteen perustuvana aloitteena, jolla oli positiivisia vaikutuksia ympäristöön ja terveyteen. Potocnikin mielestä kiertotalous on vain työkalu, joka tulisi nähdä osana laajempaa sosiaalista ja kulttuurista transformaatiota, joka vaaditaan, jotta ihmisyyttä voida ylläpitää ja kestävän kasvun tavoitteisiin päästään.

Elektroniikkaromu ei kierrä

Esimerkkinä nykyisen menon haasteista Potocnik nosti esiin kännyköiden huonon kierrätyksen. Hän arvioi, että Euroopassa on jää vuosittain 100 miljoonaa käytettyä kännykkää pöytälaatikoihin, koska ihmiset eivät viitsi tai uskalla tuoda niitä kierrätykseen. Näissä käytöstä poistetuissa laitteissa on suuret määrät jalometalleja ja muita arvokkaita materiaaleja.

 

Kuva 2. Kännyköistä päätyy kierrätykseen alle kymmenen prosenttia. (Jan Potocnik, IERC 2019)

 

Tutkimuslaitos Bitkom on arvoinut, että pelkästään Saksasta löytyisi ihmisten pöytälaatikoista yli 120 miljoonaa käytettyä matkapuhelinta (ks. kuva 3 alla).

Kuva 3. Käytettyjen matkapuhelinten määrä ihmisten pöytälaatikoissa Saksassa.  (Bitkom, 2018)

 

Potocnik nosti esiin uusina muutosvoimina ekosuunnittelun, uudet liiketoimintamallit (omistamisesta käyttämiseen ja jakamiseen) sekä laajennetun tuottavastuun velvoitteet (Extended Product Responsibility, ERP).

Toinen näkökulma resursseihin on Euroopan lähes täydellinen riippuvuus kriittisimpien raaka-aineiden tuonnista Euroopan ulkopuolelta (kuva 3).

 

Kuva 4. Eurooppa on vahvasti riippuvainen raaka-aineiden tuonnista. (Jan Potocnik, IERC 2019)

 

Esimerkiksi Saksan teollisuudessa materiaalikustannukset ovat nousseet voimakkaasta, samalla kun työvoimakustannukset ovat laskeneet ja energiakustannukset pysyneet samalla tasolla (kuva 5).

Kuva 5. Materiaalikustannukset ovat nousseet voimakkaasti Saksan teollisuudessa. (Jan Potocnik, IERC 2019)

 

Käsittämätön määrä sähkö- ja elektroniikkaromua

Intialaisen ympäristöalan yrityksen ECS:n toimitusjohtaja Vijay Mandora esitteli sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) määriä ja käsittelyä Intiassa. Intia on Kiinan (7,2 milj. tn), USA:n (6,3 milj. tn) ja Japanin (2,1 milj. tn) jälkeen neljänneksi suurin SER:n tuottaja maailmassa (2,0 milj. tn). Romun määrän on ennustettu kasvavan lähivuosina kolmeen miljoonaan tonniin vuodessa. Valtaosassa intialaisista kotitalouksista ei ole esimerkiksi jääkaappia tai pesukonetta. Kun elintason nousee, ihmiset hankkivat myös lisää kodinkoneita, jotka aikanaan päätyvät kierrätykseen.

 

Kuva 6. Maailman suurimmat sähkö- ja elektroniikkaromun tuottajat (Vijay Mandora, IERC 2019)

 

Vain viidennes SER:stä käsitellään virallisissa kanavissa

Asiantuntija-arvioiden mukaan vuonna 2016 maailmassa syntyi 44,7 miljoonaa tonnia sähkö- ja eletroniikkaromua. Arvio vaihtelee eri lähteissä 30 – 50 miljoonan tonnin välillä, koska tarkkoja tilastoja ei ole käytettävissä. Tästä määrästä vain noin viidennes päättyy asianmukaiseen ja viralliseen kierrätykseen. Lopusta SER-määrästä ei ole minkäänlaista virallista tietoa.

 

Kuva 7. Tämän hetken näkemys elektroniikkaromun määristä (Vijay Mandora, IERC 2019)

 

Sähkö- ja eletroniikkaromun määrän on arvioitu kasvavan reilun 3 % vuosivauhdilla. Vuoden 2018 SER-määräksi on tämän pohjalta arvioitu lähes 50 miljoonaa tonnia. Intiassa vain noin 5 % SER:stä päätyy virallisiin kanaviina.

 

Kuva 8. Mitä on sähkö- ja elektroniikkaromu? (Recycling International, 25.1.2019)

 

 Hong Kong näyttää mallia

Synkkien lukujen ja ennusteiden jälkeen oli piristävää kuulla teknologiatoimittaja ALBA:n esitys Hong Kongista, jossa rakennettiin kolmessa vuodessa kokonainen sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyspuisto. Samalla luotiin järjestelmä, johon tuottajat pystyivät rekisteröimään, lanseerattiin tuotteen oston yhteydessä maksettava kierrätysmaksu ja kehitettiin keräysjärjestelmä, jossa elinkaarensa lopussa oleva laite noudetaan asiakkaan kotoa ilman eri veloitusta. Yhdestä Aasian SER-kierrätyksen murheenkryynistä tehtiin kertaheitolla malli muille maille – ei vain Aasiassa, vaan globaalisti.

 

Kuva 9. Hong Kongiin rakennettiin kolmessa vuodessa SER-kierrätyspuisto  (Nigel Mattravers, IERC 2019)

 

Kierrätys on myös ilmastoteko

Kun katseli viikon verran elämää Keski-Euroopassa, niin Suomessa käynnissä oleva ilmastohysteria tuntuu aika hurjalta. Pieni Suomi syyllistää ihmisiä autoilusta, lihansyönnistä ja lentomatkailusta, vaikka ne merkittävät päästöjen ja ilmaston lämpenemisen aiheuttajat ovat ihan muualla. Mutta onhan se hyvä, että kaikki kantavat kortensa yhteiseen kekoon. Ehkä jotain päivänä myös amerikkalaiset, venäläiset ja intialaiset. Kiina onkin jo ottanut isolla kädellä ilmastoasiat työn alle, mutta heillä työsarkaa riittääkin.

Mutta jos ajattelee, kuinka paljon kriittisia materiaaleja, energiaa ja vettä on uhrattu 50 miljoonan tonnin SER-läjän luomiseen, niin se on paljon se. Kun vielä tiedetään, että näiden materiaalien tuottaminen primääriraaka-aineista tuottaa paljon hiilidioksidi- ja muita päästöjä, puhumattakaan energia- ja vedenkulutuksesta sekä vaikutuksesta elinympäristöön, niin luulisi tuon SER-raaka-aineen kiinnostavan.

“50 million metric tons of electronic waste is being generated per year worldwide. E-waste contains valuable metals as well as hazardous substances that are often released into the environment s and affect human health. Even more waste is generated when the products are manufactured — to make a notebook computer, 1,200 kilograms of waste is produced, for example from the mining and metals industries. The environmental problems are a result of today’s linear economy where raw materials are extracted to manufacture products which often have a short lifespan before they are discarded.” Circular Electronics Day.  https://eeb.org/circular-electronics-day-aims-to-extend-the-lifespan-of-electronics/

Tietokonevalmistaja Fujitsu laski 10 vuotta sitten, että yhden 14 tuuman näytöllä varustetun kannettavan tietokoneen ympäristökuorma on 14,2 m3 vettä, 53 kg raakaöljyä, 107 kg rautamalmia ja 141 kg hiilidioksidia (kuva 8 alla).

 

Kuva 10. Tietokoneiden valmistusprosessissa kuluu suuria määriä energiaa, raaka-aineita ja vettä (Fujitsu Siemens Computers, 2008)

 

“Every year, the world throws out 50 million tonnes of e-waste, weighing more than all the commercial airliners ever built. The global annual e-waste mountain boasts a material value of $62.5bn, the UN said in a new report released this afternoon.” https://www.businessgreen.com/bg/news/3069864/seven-un-agencies-join-forces-to-tackle-e-waste

 

Väittäisin, että jos jokainen suomalainen kierrättäisi kaikki kotinurkista löytyvät vanhat kännykkänsä ja muut sähkö- ja elektroniikkaromunsa, niin Suomi saavuttaisi huomattavasti isommat vaikutukset ilmaston lämpiämiseen kuin jättämällä sen perheen rantaloman väliin. Ja ehkä ne LVM:n, Sitran ja poliitikkojen rohkeat sähköautovisiotkin toteutuisivat paremmin, jos esimerkiksi kännykkäromussa olevat arvokkaat materiaalit saataisiin takaisin kiertoon (kuva 9).

 

Kuva 11. Kännyköissä on paljon arvokkaita materiaaleja. (UNEP: Waste Crime – Waste Risks, 2015)

 

Suomen pitäisi tehdä kansallinen linjaus, että Suomessa syntyvä sähkö- ja elektroniikkaromu käsiteltäisiin Suomessa. Tämä parantaisi kansallista raaka-ainetasetta ja samalla myös huoltovarmuutta. Prosessointi Suomessa loisi kysyntää kotimaiselle teknologia- ja kierrätysosaamiselle kotimarkkinoiden muodossa. Tällä hetkellä viemme valtaosan SER-materiaalia esikäsittelyn jälkeen Ruotsiin ja muihin maihin prosessoitavaksi. Ehkä olisi aika ottaa elektroniikkaromut vahvemmin omiin käsiin.

 

Kuva 12. Teknologiteollisuus ry käynnisti jo vuonna 2015 hankkeen, jonka tavoitteena oli kehittää Suomeen uuden sukupolven ratkaisu SER-ongelmaan. (kuva: Teknologiateollisuus ry, 2015)

 

Lisää aiheesta

About the author