Teknologiateollisuuden 10.10.2019 järjestämän Kestävän kehityksen lainsäädäntökatsaus –seminaarin painavinta asiaa oli Euroopan kemikaaliviraston ECHA:n Outi Tunnelan esitys ECHA:ssa rakenteilla olevasta tietokannasta esineistä, jotka sisältävät kandidaattilistan aineita (SCIP database). Yrityksillä on edessä aikamoinen urakka.

EU:n uudistetun jätedirektiivin artiklan 9 – Jätteen syntymisen estäminen –mukaisesti Euroopan kemikaaliviraston ECHA:n tehtävänä on perustaa uusi tietokanta (SCIP database), johon EU-tuottajien ja -maahantuojien tulee tehdä ilmoitus esineissä käytettävistä aineista. Ilmoitusvelvollisuus koskee esineen toimittajaa, kun esine sisältää yli 0,1% w/w kandidaattilistalla olevaa erityistä huolta aiheuttavaa ainetta (SVHC).

Kuva 1. EU-tuottajien ja -maahantuojien vastuulla on tallentaa SCIP-tietokantaan tieto aineista esineissä (lähde: ECHA, Tunnela 10.10.2019)

Tietokannan tarkoituksena on vähentää vaarallisten aineitten määrää materiaaleissa ja tuotteissa, ml. kierrätysmateriaalit.

Kuva 2. SCIP-tietokannan tavoitteet (lähde: ECHA, Tunnela 10.10.2019)

Tiedot aineista esineissä tulee olla SCIP-kannassa 5.1.2021 alkaen, joten yrityksille tulee melkoinen kiire, mikäli aikovat lakia noudattaa.

 

Kuva 3. SCIP-tietokannan käyttöönoton aikataulu on erittäin tiukka (lähde: ECHA, Tunnela 10.10.2019)

Tietokanta kierrätysoperaattoreille ja kuluttajlle

Direktiivin mukaisesti ECHA:n on perustettava tietokanta, johon esineitten toimittajien on pystyttävä tekemään ilmoitukset  aineista esineissä. Tietokannan käyttöoikeus on käsittelyä harjoittaville toimijoilla sekä kuluttajilla pyynnöstä. Jäsenvaltioiden tehtäväksi jää säädökset kansalliseen lainsäädäntöön sekä säädösten noudattamisen valvonta.

ECHA:n edustajalta kysyttiin, miten lain noudattamista tullaan valvomaan, ja millaisia sanktioita on tiedossa, mikäli yritys ei toimita tietoja tietokantaan. Näihin kysymyksiin ei valitettavasti vielä ole vastauksia, eikä myöskään siihen, kuka tulee olemaan valvova viranomainen. Sen verran tiedetään, että ECHA ei SCIP-tietokantaan tallennettavia tietoa pysty resurssisyistä tarkistamaan, vaan tietojen oikeellisuus on ilmoittajan vastuulla. SCIP-tietokanta tulee myös kasvamaan erittäin suureksi, koska kerran sinne tallennetut tiedot pysyvät siellä lopullisesti. Tietokannan tiedot ovat julkisia eikä niitä ole mahdollista salata esim. kilpailullisista syistä. SCIP-tietojen kaavailtu julkisuus on herättänyt kysymyksiä myös puolustusteollisuuden tuotteiden osalta.

EU-tuottajien ja -maahantuojien pitää huolehtia siitä, että kaikkien “kaupan hyllyllä olevien” esineiden valmistuksessa käytetyt ECHA:n kandidaattilistan  aineet löytyvät SCIP-tietokannasta. Mikäli kandidaattilistaa päivitetään, tulee SCIP-tietokantaa päivittää vastaavasti, joten kyse ei ole mistään kertaluonteisesta harjoituksesta, vaan jatkuvaa päivitystä vaativasta kannasta.

Valtava työmäärä

Esimerkkinä SCIP-tietokannan hyödyntämisestä Tunnela mainitsi purkuun tulevan auton: mikäli auton moottorissa käytetyssä O-renkaassa on käytetty kandidaattilistan aineita, tulee autopurkamon/-murskaamon saada siitä tieto SCIP-tietokannan kautta. Tämä esimerkki herätti kysymyksen, ovatko direktiiviä laatineet henkilöt koskaan käyneet katsomassa, mitä auto- tai elektroniikkaromuja käsittelevissä laitoksissa tapahtuu – siis ihan aikuisten oikeasti.

Erään suuria sähkölaitteita valmistavan yrityksen edustaja muistutti, että heidän suurimmissa tuotteissa voi olla jopa 50.000 osaa. Voi vain kuvitella, miten isosta työmäärästä puhutaan, jos jokaisen osan sisältämät aineet tulee tarkistaa komponenttitoimittajalta. Keskusteluissa teollisuuden kanssa on käynyt ilmi, että aina edes komponenttien valmistajilla ole tarkkaa tietoa siitä, mitä aineita heidän tuotteissaan on.

SCIP-tietokantaan syötettävät tiedot

Kemikaaliviraston tietokantaan tulee syöttää esineen tunnistetiedot, esineen sisältämän aineen kandidaattilistassa oleva nimi sekä tiedot esineen turvalliseen käsittelyyn (myös jätteenä).

Kuva 4. SCIP-tietokantaan syötettävät tiedot  (lähde: ECHA, Tunnela 10.10.2019)

Syötettäviä tietoa on siis todella paljon:

  • hallinnollista tietoa ilmoittajasta
  • ainetta sisältävän esineen tunnisteet: kuvaus ja luokitus, materiaalikategoria, esinekategoria (CN-koodi) sekä kuvat (vapaaehtoinen)
  • esineen turvalliseen käsittelyyn liittyvät tiedot: konsentraatioväli (vapaaehtoinen), ”sijainti” moniosaisessa tuoteessa sekä ohjeet esim. purkamiseen.

Kuvassa 5 esimerkkinä auton SCIP-ilmoitusasiakirjan tietosisältö.

Kuva 5. SCIP-ilmoitusasiakirjan tiedot  (lähde: ECHA, Tunnela 10.10.2019)

Nyt tulee kiire

SCIP-asia tuntui tulevan useimmille yrityksille aivan puun takaa. Herääkin kysymys, onko realistista odottaa, että yritykset ehtivät tällä aikataululla näin ison urakan tehdä? Ja toisaalta, mitä mieltä on tuoda direktiivejä, joita on mahdotonta noudattaa – tai edes valvoa? Asetelma tuntuu epäreilulta myös ECHA:aa kohtaan, joka joutuu toteuttamaan poliitikkojen kiertotalous-huumassaan rakentaman haastavan kokonaisuuden.

 

Kuva 6. Helppoa kuin heinän teko – ECHA:n ohjeet miten SCIP-hässäkästä selvitään (lähde: ECHA, Tunnela 10.10.2019)

Mielenkiintoista nähdä, miten tuotteita valmistavat tai maahantuovat yritykset suhtautuvat SCIP-ilmiöön. Tai miten kierrätysala ottaa vastaan tämän heidän avuksi ja tueksi rakennetun lakipaketin, joka voi tuntua murskaimen vieressä seistessä aika teoreettiselta harjoitukselta.

 

Kuva 7. Aineet esineissä – miten mahtaa tuolta litiumioniakun murskeesta löytyä kobolttisuolot ja muut kandidaattilistan aineet? (kuva: Duesenfeldt, 2019)

ECHA järjestää SCIP-workshopin Helsingissä 12.11.2019 – lisätietoja ja ilmoittautuminen täällä.